Vankeusajan suunnittelusta toimintaan : tapauskohtainen realistinen arviointitutkimus rangaistusajan suunnitelmien toteuttamisesta

Abstract

TIIVISTELMÄ

Riila, Sanna. Vankeusajan suunnittelusta toimintaan. Tapauskohtainen realistinen arviointitutkimus rangaistusajan suunnitelmien toteuttamisesta. Helsinki, kevät 2012, 146 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Päihteet ja syrjäytyminen, sosionomi (YAMK).

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka rangaistusajan suunnitelman tavoitteiden toteutuminen on edistynyt vankeusaikana, mitä vaikutuksia suunnitelluilla interventioilla on ollut ja miten suunnitelman mukainen toiminta on käytännössä vankeusaikana toteutettu. Tarkoituksena oli myös selvittää, millaisia kehittämishaasteita suunnitelmalliseen rangaistusajan toteuttamiseen liittyy ja tätä kautta palvella rikosseuraamusalan toimijoita työn kehittämisessä. Tutkimus tehtiin tapauskohtaisena realistisena arviointitutkimuksena käyttäen laadullisia aineistonkeruu- ja analysointikeinoja. Tutkimusaineistona käytettiin dokumentti- ja haastatteluaineistoa. Haastatteluaineisto koostui seitsemästä yksilöhaastattelusta, jotka toteutettiin kolmessa eri Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen vankilassa, joista yksi oli avolaitos ja kaksi suljettua vankilaa. Dokumenttiaineisto koostui haastateltavien henkilöiden rangaistusajan suunnitelmista sekä jokaisesta henkilöstä tehdyistä merkinnöistä vankitietojärjestelmään. Aineisto hankittiin kokonaisuudessaan kesä-syyskuun 2011 aikana. Aineiston käsittelyssä ja analysoinnissa noudatettiin realistisen arviointitutkimuksen periaatteita analysoimalla ennalta muodostetun ohjelmateorian pätevyyttä tapauskohtaisesti konteksti-mekanismi-tulos-yhteyksien avulla. Tulokset osoittivat, että rangaistusajan suunnitelman tavoitteiden edistyminen ja suunniteltujen interventioiden vaikutukset vaihtelivat tapauskohtaisesti varsin suuresti. Suunnitelman laatimisesta ja käytännön toteutuksesta yksilötasolla löytyi sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Ennalta asetettu ohjelmateoria vahvistui kahdessa tapauksessa. Muiden kohdalla ohjelmateoria ei vahvistunut johtuen ohjelmateorian toteutusvirheestä ja mahdollisesta teoriavirheestä. Myönteisiä vaikutuksia rikoksettoman elämäntavan valmiuksien kasvamiseen tapahtui tulosten mukaan helpoiten tilanteissa, joissa yksilön uusimisriskitekijöiden tarkka määrittely onnistui, yksilöllä oli mahdollisuus osallistua toimintaan, joilla riskitekijöihin päästään vaikuttamaan, interventioiden sisältö ja yksilön muutosvalmius vastaavat toisiaan, vangilla oli aito mahdollisuus vaikuttaa suunnitelmansa sisältöön ja toteutukseen ja toteutetut interventiot eivät jää vain vankeusaikaisiksi, vankilan ulkopuolisesta todellisuudesta irrallisiksi tapahtumiksi. Kaksi keskeisintä suunnitelmallisen rangaistusajan kehittämishaastetta olivat yhteistyösuhteen kehittäminen vangin ja arviointikeskuksen työntekijän välillä suunnitelman laatimisvaiheessa sekä rangaistusajan suunnitelmallisen toiminnan seurannan tehostaminen ja rangaistusajan suunnitelmien päivitysten toteuttaminen. Asiasanat: vankeus, vangit, suunnitelmat, toteutus, arviointi, vankeinhoito

ABSTRACT

Riila Sanna. Realistic case evaluation of sentence planning. 146 p., 3 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2012. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Intoxicants and Social Exclusion. Degree: Master of Social Services.

The object of the study was to examine how well the goals defined in sentence plans came true during sentence time, what the effects of sentence time interventions are and how interventions have been executed in practice. The study also aimed at finding out what kind of needs there are for improving sentence practices. The study was carried out as realistic case evaluation, using qualitative methods in collecting and analyzing data. The research material consisted of both documents and interview data. The interview material was collected by interviewing seven offenders serving their sentence in Criminal Sanction Region of Southern Finland. The interviews took place in three different prisons, of which one was open and two closed. The documents consisted of the sentence plans and other notes written in prison data base about the interviewees. The material was collected during the period June-September 2011. The material was analyzed by following the principles of realistic evaluation in forming and testing programme theory with the help of context-mechanism-outcome pattern configurations. The study showed that the effects of sentence time interventions varied in single cases quite greatly. There were both negative and positive outcomes from making the sentence plan and implementing the planned interventions. The programme theory became confirmed in two cases. In other cases it did not become confirmed due to a theory implementation failure and possible theory failure. According to the study, the convict´s resources to adopt in life without crime were most likely improved if the offender´s risk assessment was exact during sentence time, the offender was able to participate in treatment programs designed to decrease reoffending and the type and style of treatment was compatible with offender´s responsiveness to change. Positive outcomes followed also if the offender had genuine opportunity to influence the content of his sentence plan and the interventions carried out during sentence time continued at some form after releasing from prison. The two main targets for improvement were the co-operation between offender and Assessment Centre during sentence time planning, updating and monitoring the interventions and treatment programs.

Keywords: sentence plan, risk and need assessment, what works principles, challenges for improvement, realistic evaluation