Toipumisorientaatio ohjaajien työvälineenä mielenterveyskuntoutujien asumisyksikössä
Blomqvist, Kaisa; Koivisto, Tanja (2021)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Blomqvist, Kaisa
Koivisto, Tanja
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202102282769
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202102282769
Tiivistelmä
Mielenterveyden ongelmat ovat kasvava kansansairaus. Ongelmat alkavat usein nuorena, avun piiriin hakeudutaan huonosti ja kroonistuessaan ongelmat voivat johtaa syrjäytymiseen ja työkyvyttömyyteen.
Mieleltään sairastuneet ihmiset leimataan helposti ja heidät saatetaan sulkea yhteiskunnan ja yhteisön ulkopuolelle. Syrjiminen johtuu tietämättömyydestä ja ennakkoluuloista. Tuomalla mielenterveyden ongelmia enemmän esille, voidaan edistää tietoisuutta.
Mielenterveyden häiriöstä toipuminen on erilaista kuin fyysisistä sairauksista. Mieleltään sairas kantaa oireitaan mukana läpi elämänsä. Kuntoutuja kuitenkin pystyy elämään mielekästä elämää sairaudestaan huolimatta. Tähän kuntoutuja saa tukea läheisiltään ja ammattilaisilta.
Aikaisemmin on ollut vallalla ajatus, että ammattilainen tietää kuntoutujan asioista paremmin ja näin ollen keskustelu hoidosta on ollut monologista. Lisääntyvässä määrin on mielenterveystyössä alettu ottamaan huomioon kuntoutujan toiveita ja haaveita. Keskustelu ammattilaisen ja kuntoutujan välillä on vaihtumassa yhä enemmän dialogisuuteen ja ammattilaisen rooliksi on muodostumassa tukija, ei niinkään tietäjä. Tästä roolien muutoksesta ja dialogisuudesta käytetään nimitystä toipumisorientaatio.
Tässä opinnäytetyössä käsittelemme toipumisorientaatiota ja miten sitä voisi hyödyntää työvälineenä mielenterveyskuntoutujien asumisyksikössä.
Mieleltään sairastuneet ihmiset leimataan helposti ja heidät saatetaan sulkea yhteiskunnan ja yhteisön ulkopuolelle. Syrjiminen johtuu tietämättömyydestä ja ennakkoluuloista. Tuomalla mielenterveyden ongelmia enemmän esille, voidaan edistää tietoisuutta.
Mielenterveyden häiriöstä toipuminen on erilaista kuin fyysisistä sairauksista. Mieleltään sairas kantaa oireitaan mukana läpi elämänsä. Kuntoutuja kuitenkin pystyy elämään mielekästä elämää sairaudestaan huolimatta. Tähän kuntoutuja saa tukea läheisiltään ja ammattilaisilta.
Aikaisemmin on ollut vallalla ajatus, että ammattilainen tietää kuntoutujan asioista paremmin ja näin ollen keskustelu hoidosta on ollut monologista. Lisääntyvässä määrin on mielenterveystyössä alettu ottamaan huomioon kuntoutujan toiveita ja haaveita. Keskustelu ammattilaisen ja kuntoutujan välillä on vaihtumassa yhä enemmän dialogisuuteen ja ammattilaisen rooliksi on muodostumassa tukija, ei niinkään tietäjä. Tästä roolien muutoksesta ja dialogisuudesta käytetään nimitystä toipumisorientaatio.
Tässä opinnäytetyössä käsittelemme toipumisorientaatiota ja miten sitä voisi hyödyntää työvälineenä mielenterveyskuntoutujien asumisyksikössä.