TUHANNEN YÖTÄ, SEKSITYÖTÄ, Seksuaalivähemmistöön kuuluvien arabitaustaisten turvapaikanhakijamiesten kokemuksia seksityöstä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää arabitaustaisten turvapaikanhakijoina saapuneiden seksuaalivähemmistöön kuuluvien seksiä myyvien miesten ajatuksia seksin myymisestä, turvallisuudesta ja tulevaisuudesta liittyen seksityön tekemiseen. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää heidän halukkuuttaan käyttää sosiaali- ja terveyspalveluita.

Opinnäytetyössä käsitellään seksityötä ilmiönä, miehiä seksityöntekijöinä Suomessa ja Lähi-Idässä sekä turvapaikkaprosessia ja sen ongelmia tulevaisuuden suunnan näyttäjänä ja määrittäjänä.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, johon aineistoa kerättiin kyselyillä ja puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Opinnäytetyötä varten haastattelin yhtä (1) ja kyselyyn vastasi kolme (3) arabitaustaista turvapaikanhakijana saapunutta seksuaalivähemmistöön kuulunutta seksiä myyvää miestä. Aineisto analysoitiin sisällön analyysia käyttämällä.

Vastanneet kuvasivat seksityötä hyvin eritavoin. Paperittomiksi jääneet kokevat seksityön tekemisen pakolliseksi tavaksi selviytyä arjestaan. He kokevat enemmän väkivaltaa ja sen uhkaa työssään. He eivät myöskään uskalla kääntyä poliisin puoleen väkivaltatilanteissa. Heidän tulevaisuuden kuvansa kohdistuu lähinnä selviytymiseen. Turvapaikan saaneiden tilanne näytti valoisammalta. He eivät kokeneet väkivallan uhkaa työssään ja kokivat seksinmyymisen olevan heille hyvä vaihtoehto. He pystyivät nostamaan omaa elintasoaan seksinmyynnillä.

Tuloksista käy ilmi, että lähtömaan lainsäädäntö ja ihmisten asenne seksuaali-vähemmistöjä kohtaan vaikuttaa Suomessa oleskelevien pelkoihin ja turvallisuuden tunteeseen seksityössä. Ulkomaalaislaissa oleva käännytyspykälä mahdollistaa kolmannen maan kansalaisen käännyttämisen kotimaahansa, jos hänen epäillään myyvän seksiä. Tämä vaikuttaa erityisesti paperittomana olevien mahdollisuuteen turvautua poliisin apuun. Tuloksista käy selkeästi ilmi myös, että paperittomat henkilöt eivät välttämättä uskalla hakeutua tarvitsemiinsa sosiaali- ja terveyspalveluihin.