Diakoniatyöntekijöiden näkemyksiä ruoka-avun tarpeellisuudesta kolmessa eri seurakunnassa
Vehmas, Julia; Miettinen, Eija; Lind, Ulla (2021)
Vehmas, Julia
Miettinen, Eija
Lind, Ulla
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021090517444
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021090517444
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä työelämätahon kanssa. Tutkimus kohdistui kolmen eri kaupungin seurakunnan diakoniatyöalaan. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Jyväskylän Keskustan alueseurakunnan, Pieksämäen seurakunnan ja Sipoon suomalaisen seurakunnan diakoniatyöntekijöitä. Tavoitteena oli selvittää diakoniatyöntekijöiden mielipiteitä ruoka-avun tarpeellisuudesta, sen eri muodoista ja tulevaisuuden näkymistä. Kyselytutkimuksen lisäksi opinnäytetyössä havainnoitiin ruoka-avun tilannetta syksyn 2020 koronapandemiatilanteessa kyseisissä seurakunnissa. Tarkoituksena oli, että havaintoja ja kyselyn tuloksia voitaisiin hyödyntää aiheeseen liittyvien lisätutkimuksien suunnittelussa ja ruoka-aputoiminnan kehittämisessä.
Kysely toteutettiin Mailchimp-sovelluksella ja sisälsi 11 avointa kysymystä. Teemoja olivat ruoka-avun nykytilanne ja avun koettu tarpeellisuus, ruoka-avun muodot ja jonottaminen sekä tulevaisuuden näkymät. Kysymykset lähetettiin 12 diakoniatyöntekijälle kolmeen eri seurakuntaan. Määräaikaan mennessä tuli yhdeksän vastausta. Aineisto analysoitiin laadullisena tutkimuksena sisällönanalyysin keinoin etsien vastauksista yhtäläisyyksiä tai samankaltaisuutta. Vastaukset kerättiin teemoittain ja niistä tehtiin yhteenveto.
Kyselyn ja havaintojen pohjalta voitiin päätellä, että ruoka-apua pidetään erittäin tarpeellisena auttamisen muotona, vaikka sen tiedetään auttavan vain hetkellisesti. Suurimmat syyt ruoka-avun hakemiselle olivat pienituloisuus, elämänkriisit sekä tottumus ja tapa. Diakoniatyöntekijöiden mielestä ruoka-avun lopettamista ei tulisi harkita tämänhetkisessä sosiaalijärjestelmän tilanteessa, koska useat ihmiset jäisivät ilman tärkeää apua. Toisaalta diakoniatyöntekijät eivät halua, että ruoka-apua kasvatettaisiin minkään muun seurakunnan toiminnan kustannuksella. Tutkimuksen ja havaintojen perusteella ruoka-apu näyttäytyi moninaisena ja usean eri toimijan tekemänä työnä, missä oli vaihtelevissa määrin vapaaehtoisia mukana. Ruoka-avun jonotus nähtiin epämieluisana jakelumuotona asiakkaan kannalta. Kyselyn perusteella ruoka-avun toteuttamisessa kannatusta saivat sekä yhteisöruokailut mutta myös kotiin jaettavat ruokakassit. Diakoniatyöntekijöiden vastauksissa ilmeni toiveita laajemman yhteistyön suuntaan avustamistyössä. Useimmat diakoniatyöntekijät uskoivat ruoka-avun tarpeen lisääntyvän tulevaisuudessa.
Kysely toteutettiin Mailchimp-sovelluksella ja sisälsi 11 avointa kysymystä. Teemoja olivat ruoka-avun nykytilanne ja avun koettu tarpeellisuus, ruoka-avun muodot ja jonottaminen sekä tulevaisuuden näkymät. Kysymykset lähetettiin 12 diakoniatyöntekijälle kolmeen eri seurakuntaan. Määräaikaan mennessä tuli yhdeksän vastausta. Aineisto analysoitiin laadullisena tutkimuksena sisällönanalyysin keinoin etsien vastauksista yhtäläisyyksiä tai samankaltaisuutta. Vastaukset kerättiin teemoittain ja niistä tehtiin yhteenveto.
Kyselyn ja havaintojen pohjalta voitiin päätellä, että ruoka-apua pidetään erittäin tarpeellisena auttamisen muotona, vaikka sen tiedetään auttavan vain hetkellisesti. Suurimmat syyt ruoka-avun hakemiselle olivat pienituloisuus, elämänkriisit sekä tottumus ja tapa. Diakoniatyöntekijöiden mielestä ruoka-avun lopettamista ei tulisi harkita tämänhetkisessä sosiaalijärjestelmän tilanteessa, koska useat ihmiset jäisivät ilman tärkeää apua. Toisaalta diakoniatyöntekijät eivät halua, että ruoka-apua kasvatettaisiin minkään muun seurakunnan toiminnan kustannuksella. Tutkimuksen ja havaintojen perusteella ruoka-apu näyttäytyi moninaisena ja usean eri toimijan tekemänä työnä, missä oli vaihtelevissa määrin vapaaehtoisia mukana. Ruoka-avun jonotus nähtiin epämieluisana jakelumuotona asiakkaan kannalta. Kyselyn perusteella ruoka-avun toteuttamisessa kannatusta saivat sekä yhteisöruokailut mutta myös kotiin jaettavat ruokakassit. Diakoniatyöntekijöiden vastauksissa ilmeni toiveita laajemman yhteistyön suuntaan avustamistyössä. Useimmat diakoniatyöntekijät uskoivat ruoka-avun tarpeen lisääntyvän tulevaisuudessa.