Munuaissiirtopotilaiden kokemuksia toivosta ja toivottomuudesta
Kyllönen, Saara; Kaivonurmi, Heli (2009)
Kyllönen, Saara
Kaivonurmi, Heli
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910215036
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910215036
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Kaivonurmi Heli & Kyllönen Saara. Munuaissiirtopotilaiden kokemuksia toivosta ja toivottomuudesta.
Helsinki, syksy 2009, s. 47, 6 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Hoitotyön koulutusohjelma, diakonisen hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK) + diakonissa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää miten munuaisen siirron saaneet ovat kokeneet toivon elinsiirtoprosessin aikana.
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Helsingin Kirurgisen sairaalan osasto 9:n kanssa, jonne munuaissiirron saaneet tulevat vuoden kuluttua operaatiosta kontrolliin. Potilaille lähetettiin vuosikontrollikutsun mukana saatekirje, jossa kysyttiin heidän halukkuuttaan osallistua tutkimukseen vuosikontrollin yhteydessä.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmäksi valittiin teemahaastattelu, koska se mahdollistaa vapaan keskustelun haastattelutilanteessa. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja niitä tehtiin neljä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä
Tutkimustuloksissa toivoa kuvailevaksi asiaksi tärkeimpänä nousi tulevaisuus, johon liittyivät läheisesti luottamus, terveys ja elämä. Tutkittavat kokivat toivon onnellisuutena, johon kuuluivat siirrännäisen löytyminen, ilo selviämisestä ja tavoitteiden saavuttaminen. Toivoa tukeviksi tekijöiksi nousivat tyytyväisyys, sosiaaliset suhteet ja turvallisuus. Muita toivoa tukevia tekijöitä olivat positiivinen asenne, toivo osastolla, vertaistuki, henkilökunta, omaiset, työ, tieto, kiitollisuus ja elämä. Toivottomuuden kokemuksista esiin nousivat erityisesti hoidon kielteiset vaikutukset, elämänhallinnan menetys ja pelko. Näitä tekijöitä kuvasivat elämän rajoittuminen, hoitoon väsyminen, epäilys, toivottomuus omaan tilanteeseen, kieltäminen, kipu, huoli läheisistä, tiedon puute, hyljintä ja elämän muut kriisit.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan päätellä, että toivolla ja toivon ylläpitämisellä on suuri merkitys munuaissiirtopotilaan elämässä. Vaikka kaikilla haastateltavilla oli paljon toivottomuuden kokemuksia, löysivät he silti myös toivoa omassa tilanteessaan. Sosiaaliset suhteet nousivat erityisen tärkeäksi toivoa tukevaksi tekijäksi. Voidaan myös todeta, että hoitohenkilökunnan antamalla tuella on suuri merkitys. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää elinsiirtopotilaan yksilöllisessä hoidossa, kun hoitohenkilökunnalla on tietoa toivon merkityksestä elinsiirtoprosessissa.
Asiasanat: toivo, toivottomuus, kokemukset, munuaiset, elimensiirto, potilaat, kvalitatiivinen tutkimus, sisällönanalyysi
Kaivonurmi Heli & Kyllönen Saara. Munuaissiirtopotilaiden kokemuksia toivosta ja toivottomuudesta.
Helsinki, syksy 2009, s. 47, 6 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Hoitotyön koulutusohjelma, diakonisen hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK) + diakonissa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää miten munuaisen siirron saaneet ovat kokeneet toivon elinsiirtoprosessin aikana.
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Helsingin Kirurgisen sairaalan osasto 9:n kanssa, jonne munuaissiirron saaneet tulevat vuoden kuluttua operaatiosta kontrolliin. Potilaille lähetettiin vuosikontrollikutsun mukana saatekirje, jossa kysyttiin heidän halukkuuttaan osallistua tutkimukseen vuosikontrollin yhteydessä.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmäksi valittiin teemahaastattelu, koska se mahdollistaa vapaan keskustelun haastattelutilanteessa. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja niitä tehtiin neljä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä
Tutkimustuloksissa toivoa kuvailevaksi asiaksi tärkeimpänä nousi tulevaisuus, johon liittyivät läheisesti luottamus, terveys ja elämä. Tutkittavat kokivat toivon onnellisuutena, johon kuuluivat siirrännäisen löytyminen, ilo selviämisestä ja tavoitteiden saavuttaminen. Toivoa tukeviksi tekijöiksi nousivat tyytyväisyys, sosiaaliset suhteet ja turvallisuus. Muita toivoa tukevia tekijöitä olivat positiivinen asenne, toivo osastolla, vertaistuki, henkilökunta, omaiset, työ, tieto, kiitollisuus ja elämä. Toivottomuuden kokemuksista esiin nousivat erityisesti hoidon kielteiset vaikutukset, elämänhallinnan menetys ja pelko. Näitä tekijöitä kuvasivat elämän rajoittuminen, hoitoon väsyminen, epäilys, toivottomuus omaan tilanteeseen, kieltäminen, kipu, huoli läheisistä, tiedon puute, hyljintä ja elämän muut kriisit.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan päätellä, että toivolla ja toivon ylläpitämisellä on suuri merkitys munuaissiirtopotilaan elämässä. Vaikka kaikilla haastateltavilla oli paljon toivottomuuden kokemuksia, löysivät he silti myös toivoa omassa tilanteessaan. Sosiaaliset suhteet nousivat erityisen tärkeäksi toivoa tukevaksi tekijäksi. Voidaan myös todeta, että hoitohenkilökunnan antamalla tuella on suuri merkitys. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää elinsiirtopotilaan yksilöllisessä hoidossa, kun hoitohenkilökunnalla on tietoa toivon merkityksestä elinsiirtoprosessissa.
Asiasanat: toivo, toivottomuus, kokemukset, munuaiset, elimensiirto, potilaat, kvalitatiivinen tutkimus, sisällönanalyysi