Neuvolan perhetyön vertaisryhmätoiminta korona-aikana: Asiakkaiden kokemuksia
Wacklin, Mari; Ahonen, Sanna (2021)
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112120877
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112120877
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli vertaisryhmätoiminta Vantaalla sijaitsevassa neuvolassa koronaviruspandemian aikana. Tarkoituksena oli selvittää neuvolan tarjoaman vertaisryhmätoiminnan riittävyyttä koronaviruspandemian ja siitä aiheutuneiden rajoitusten aikana.
Aineisto kerättiin lähettämällä kyselylomake neuvolan asiakkaille sekä haastattelemalla perheohjaajaa. Metodina perheohjaajan haastattelussa oli teemahaastattelu, joka tuki dialogista vuorovaikutusta ja toi esiin niitä aiheita, joita päivittäisessä työssä oli poikkeusaikana tullut vastaan.
Tuloksista nousi esiin lapsiperheiden vanhempien tarve vertaisryhmäpalvelulle, johon olisi mahdollista osallistua paikan päällä. Jotkut asiakkaat toivat esiin, ettei etänä järjestettävä vauvaryhmä anna vauvalle mitään. Korona-aika lisäsi etätöitä ja kotona vietettävää aikaa, mikä oli tuonut jonkin verran haasteita parisuhteisiin. Osa perheistä oli löytänyt positiivisia puolia poikkeusajasta: näissä perheissä yhteisen ajan lisääntymisen oli koettu tiivistäneen perhettä ja parisuhdetta. Korona-aika oli heikentänyt myös peruspalveluiden saatavuutta. Korona-aika oli vaikuttanut perheisiin hyvin yksilöllisesti:
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vertaisryhmätoimintaa korona-aikana ei koettu riittäväksi, eikä etäyhteyksin toteutetut ryhmät vastanneet vertaistuen tarpeeseen. Osa perheistä oli kuitenkin sopeutunut uuteen normaaliin sosiaalisine rajoituksineen. Opinnäytetyömme aineistosta kävi ilmi, että vertaisryhmätoiminta oli koettu tärkeäksi vanhemmuuden ja jaksamisen tueksi.
Aineisto kerättiin lähettämällä kyselylomake neuvolan asiakkaille sekä haastattelemalla perheohjaajaa. Metodina perheohjaajan haastattelussa oli teemahaastattelu, joka tuki dialogista vuorovaikutusta ja toi esiin niitä aiheita, joita päivittäisessä työssä oli poikkeusaikana tullut vastaan.
Tuloksista nousi esiin lapsiperheiden vanhempien tarve vertaisryhmäpalvelulle, johon olisi mahdollista osallistua paikan päällä. Jotkut asiakkaat toivat esiin, ettei etänä järjestettävä vauvaryhmä anna vauvalle mitään. Korona-aika lisäsi etätöitä ja kotona vietettävää aikaa, mikä oli tuonut jonkin verran haasteita parisuhteisiin. Osa perheistä oli löytänyt positiivisia puolia poikkeusajasta: näissä perheissä yhteisen ajan lisääntymisen oli koettu tiivistäneen perhettä ja parisuhdetta. Korona-aika oli heikentänyt myös peruspalveluiden saatavuutta. Korona-aika oli vaikuttanut perheisiin hyvin yksilöllisesti:
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vertaisryhmätoimintaa korona-aikana ei koettu riittäväksi, eikä etäyhteyksin toteutetut ryhmät vastanneet vertaistuen tarpeeseen. Osa perheistä oli kuitenkin sopeutunut uuteen normaaliin sosiaalisine rajoituksineen. Opinnäytetyömme aineistosta kävi ilmi, että vertaisryhmätoiminta oli koettu tärkeäksi vanhemmuuden ja jaksamisen tueksi.