Diakonia ja sairaalasielunhoito : Mitä annettavaa diakoniatyöllä on sairaalasielunhoitoon?
Lehikoinen, Tarja (2012)
Lehikoinen, Tarja
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112416266
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112416266
Tiivistelmä
Lehikoinen, Tarja
DIAKONIA JA SAIRAALASIELUNHOITO - Mitä annettavaa diakoniatyöllä voisi olla sairaalasielunhoitoon? Diak Itä, Pieksämäki, syksy 2012, 68 s.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki, Sosiaalialan muuntokoulutus, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virka-kelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella sitä, mitä annettavaa sosiaalisella diakoniatyöllä on sairaalasielunhoitoon. Suomessa sairaalasielunhoitajina toimivat evankelis-luterilaisen kirkon papit tai lehtorit, jotka teologisen koulutuksen lisäksi ovat hankkineet sairaalasielunhoidon erikoistumiskoulutuksen. Vertailukohdaksi tälle käytännölle otettiin Ruotsin sairaalakirkkomalli, jota tässä tutkimuksessa edustaa Uppsalan yliopistollisessa sairaalassa toimiva sairaalakirkko. Ruotsissa sairaalakirkon työntekijöinä toimii Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon pappeja, diakoneja sekä vapaiden kirkkokuntien pastoreita.
Tässä opinnäytetyössä perehdyttiin ensin teoriaan diakonian lähtökohdista ja diakonia-työn olemuksesta. Diakoniatyön, sosiaalisen diakonian ja diakonisen sielunhoidon käsitteitä tarkasteltiin aiempien tutkimusten valossa. Empiirisenä aineistona oli Uppsalan sairaalakirkon toiminnan kuvaus ja siellä tehty diakonin ja sairaalapastorin haastattelu. Suomalaiseen sairaalasielunhoitoon perehdyttiin haastattelun ja kirjallisen materiaalin avulla.
Tutkimuksen tulokset puoltavat sitä ajatusta, että sairaaladiakoniaa tulisi kehittää myös Suomessa. Sosiaalisen diakoniatyön asiantuntijuuden kautta voitaisiin tukea ihmisen kokonaisvaltaista kuntoutumista terveydenhuollossa ja sairaaloissa. Diakoniaan liittyy myös vahva sielunhoidollinen elementti, joka voisi täydentää nykyistä teologialähtöistä sairaalasielunhoitoa.
Johtopäätöksissä esitetään kolme mallia, joiden mukaan sairaaladiakoniaa Suomessa voitaisiin kehittää. Ensimmäisessä mallissa ehdotetaan, että sairaalasielunhoitoa kehitetään Ruotsin mallin mukaisesti siten, että sairaalakirkossa toimivat sekä papit että diakonit yhdessä sairaalasielunhoitajina. Toisen mallin mukaan diakoniatyöntekijät toimisivat terveydenhuollossa sosiaalisen diakonian ammattilaisina sairaalapappien rinnalla. Kolmantena vaihtoehtona on tiivistää seurakunnallisen diakoniatyön ja terveydenhuollon toimijoiden yhteistyötä siten, että diakoniatyön resurssit ja asiantuntijuus olisivat helpommin potilaiden, omaisten ja terveydenhuollon henkilöstön käytettävissä.
Asiasanat: diakonia, sosiaalinen diakonia, sielunhoito, sairaalasielunhoito, diakoninen sielunhoito, laadullinen tutkimus.
DIAKONIA JA SAIRAALASIELUNHOITO - Mitä annettavaa diakoniatyöllä voisi olla sairaalasielunhoitoon? Diak Itä, Pieksämäki, syksy 2012, 68 s.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki, Sosiaalialan muuntokoulutus, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virka-kelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella sitä, mitä annettavaa sosiaalisella diakoniatyöllä on sairaalasielunhoitoon. Suomessa sairaalasielunhoitajina toimivat evankelis-luterilaisen kirkon papit tai lehtorit, jotka teologisen koulutuksen lisäksi ovat hankkineet sairaalasielunhoidon erikoistumiskoulutuksen. Vertailukohdaksi tälle käytännölle otettiin Ruotsin sairaalakirkkomalli, jota tässä tutkimuksessa edustaa Uppsalan yliopistollisessa sairaalassa toimiva sairaalakirkko. Ruotsissa sairaalakirkon työntekijöinä toimii Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon pappeja, diakoneja sekä vapaiden kirkkokuntien pastoreita.
Tässä opinnäytetyössä perehdyttiin ensin teoriaan diakonian lähtökohdista ja diakonia-työn olemuksesta. Diakoniatyön, sosiaalisen diakonian ja diakonisen sielunhoidon käsitteitä tarkasteltiin aiempien tutkimusten valossa. Empiirisenä aineistona oli Uppsalan sairaalakirkon toiminnan kuvaus ja siellä tehty diakonin ja sairaalapastorin haastattelu. Suomalaiseen sairaalasielunhoitoon perehdyttiin haastattelun ja kirjallisen materiaalin avulla.
Tutkimuksen tulokset puoltavat sitä ajatusta, että sairaaladiakoniaa tulisi kehittää myös Suomessa. Sosiaalisen diakoniatyön asiantuntijuuden kautta voitaisiin tukea ihmisen kokonaisvaltaista kuntoutumista terveydenhuollossa ja sairaaloissa. Diakoniaan liittyy myös vahva sielunhoidollinen elementti, joka voisi täydentää nykyistä teologialähtöistä sairaalasielunhoitoa.
Johtopäätöksissä esitetään kolme mallia, joiden mukaan sairaaladiakoniaa Suomessa voitaisiin kehittää. Ensimmäisessä mallissa ehdotetaan, että sairaalasielunhoitoa kehitetään Ruotsin mallin mukaisesti siten, että sairaalakirkossa toimivat sekä papit että diakonit yhdessä sairaalasielunhoitajina. Toisen mallin mukaan diakoniatyöntekijät toimisivat terveydenhuollossa sosiaalisen diakonian ammattilaisina sairaalapappien rinnalla. Kolmantena vaihtoehtona on tiivistää seurakunnallisen diakoniatyön ja terveydenhuollon toimijoiden yhteistyötä siten, että diakoniatyön resurssit ja asiantuntijuus olisivat helpommin potilaiden, omaisten ja terveydenhuollon henkilöstön käytettävissä.
Asiasanat: diakonia, sosiaalinen diakonia, sielunhoito, sairaalasielunhoito, diakoninen sielunhoito, laadullinen tutkimus.