Alaikäisen potilaan ja hänen huoltajansa henkilötietojen tunnistaminen lasten ja nuorten hoitotyössä
Palovaara, Anja; Maija, Vesala (2012)
Palovaara, Anja
Maija, Vesala
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121920047
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121920047
Tiivistelmä
Palovaara Anja & Vesala Maija. Alaikäisen potilaan ja hänen huoltajansa henkilötietojen tunnistaminen lasten ja nuorten hoitotyössä. Oulu, syksy 2012, 40 sivua, 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen Oulu. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Henkilötietojen tunnistaminen on perusta potilasturvallisuudelle. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoitajien toimintaa ja käsityksiä alaikäisen potilaan ja hänen huolta-jansa henkilötietojen tunnistamisesta sairaalaantulotilanteessa Oulun Yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten kirurgian ja gastroenterologian osastolla. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää luotettavaa henkilötietojen tunnistamista sairaalaantulotilanteessa. Opinnäytetyö tuottaa tietoa alaikäisen potilaan ja hänen huoltajansa henkilötietojen tunnistamisesta.
Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, joita jaettiin 36. Kyselyyn vastasi 30 hoitotyöntekijää. Vastausprosentiksi muodostui 83 %. Aineisto analysoitiin tilastollisella SPSS- ohjelmalla. Tulokset kuvailtiin frekvenssi- ja prosenttijakaumin.
Tulosten mukaan sairaalaantulotilanteessa alaikäisen potilaan henkilötiedoista tunnistettiin useimmin henkilötunnus (94 %), etunimi (93 %) ja sukunimi (93 %). Huoltajan henkilötiedoista yleisimmin tunnistettiin etunimi (80 %), sukunimi (80 %) ja yhteystiedot (73 %). Sairaalaantulotilanteessa alaikäisen potilaan henkilötiedot tunnistettiin yleisimmin potilastunnisterannekkeella (97 %) ja suullisesti (93 %). Huoltajan henkilötiedot tunnistettiin useimmiten suullisesti (70 %).
Henkilötietojen tunnistaminen käsitettiin alaikäisen potilaan hoitosuhteessa olevan keskeinen tietosuojaperiaate (100 %) ja osa turvallista hoitotyötä (100 %). Sen käsitettiin olevan myös perustana luottamukselliselle vuorovaikutussuhteelle (94 %) ja osa hyvää tiedonkulkua (97 %). Henkilötietojen tunnistamista edistävimmät tekijät olivat motivaatio lasten hoitotyöhön (93 %) ja henkilötietojen tunnistamiseen liittyvä koulutus (93 %).
Opinnäytetyön johtopäätöksenä todetaan, että alaikäisen potilaan ja hänen huoltajansa henkilötietoja tunnistettiin sairaalaantulotilanteessa puutteellisesti. Merkittävimmät puu-tokset olivat alaikäisen potilaan henkilötunnuksen ja potilastietojen luovuttamista koskevassa tunnistamisessa sekä huoltajan henkilötunnuksen ja yhteystietojen keräämisessä. Henkilötietojen tunnistamisella käsitettiin olevan tärkeä merkitys turvalliselle, perhekeskeiselle ja laadukkaalle lasten ja nuorten hoitotyölle.
Asiasanat: alaikäinen potilas, henkilötietojen tunnistaminen, kvantitatiivinen tutkimus, lasten ja nuorten hoitotyö
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen Oulu. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Henkilötietojen tunnistaminen on perusta potilasturvallisuudelle. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoitajien toimintaa ja käsityksiä alaikäisen potilaan ja hänen huolta-jansa henkilötietojen tunnistamisesta sairaalaantulotilanteessa Oulun Yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten kirurgian ja gastroenterologian osastolla. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää luotettavaa henkilötietojen tunnistamista sairaalaantulotilanteessa. Opinnäytetyö tuottaa tietoa alaikäisen potilaan ja hänen huoltajansa henkilötietojen tunnistamisesta.
Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, joita jaettiin 36. Kyselyyn vastasi 30 hoitotyöntekijää. Vastausprosentiksi muodostui 83 %. Aineisto analysoitiin tilastollisella SPSS- ohjelmalla. Tulokset kuvailtiin frekvenssi- ja prosenttijakaumin.
Tulosten mukaan sairaalaantulotilanteessa alaikäisen potilaan henkilötiedoista tunnistettiin useimmin henkilötunnus (94 %), etunimi (93 %) ja sukunimi (93 %). Huoltajan henkilötiedoista yleisimmin tunnistettiin etunimi (80 %), sukunimi (80 %) ja yhteystiedot (73 %). Sairaalaantulotilanteessa alaikäisen potilaan henkilötiedot tunnistettiin yleisimmin potilastunnisterannekkeella (97 %) ja suullisesti (93 %). Huoltajan henkilötiedot tunnistettiin useimmiten suullisesti (70 %).
Henkilötietojen tunnistaminen käsitettiin alaikäisen potilaan hoitosuhteessa olevan keskeinen tietosuojaperiaate (100 %) ja osa turvallista hoitotyötä (100 %). Sen käsitettiin olevan myös perustana luottamukselliselle vuorovaikutussuhteelle (94 %) ja osa hyvää tiedonkulkua (97 %). Henkilötietojen tunnistamista edistävimmät tekijät olivat motivaatio lasten hoitotyöhön (93 %) ja henkilötietojen tunnistamiseen liittyvä koulutus (93 %).
Opinnäytetyön johtopäätöksenä todetaan, että alaikäisen potilaan ja hänen huoltajansa henkilötietoja tunnistettiin sairaalaantulotilanteessa puutteellisesti. Merkittävimmät puu-tokset olivat alaikäisen potilaan henkilötunnuksen ja potilastietojen luovuttamista koskevassa tunnistamisessa sekä huoltajan henkilötunnuksen ja yhteystietojen keräämisessä. Henkilötietojen tunnistamisella käsitettiin olevan tärkeä merkitys turvalliselle, perhekeskeiselle ja laadukkaalle lasten ja nuorten hoitotyölle.
Asiasanat: alaikäinen potilas, henkilötietojen tunnistaminen, kvantitatiivinen tutkimus, lasten ja nuorten hoitotyö