PÄIHDEKUNTOUTUVAN ISÄN VANHEMMUUDEN TUKEMINEN : Isien kokemuksia ja työntekijöiden näkemyksiä A-klinikkasäätiön Järvenpään sosiaalisairaalan perhekuntoutusosastolla ja Tampereen kaupungin perhetukikeskus Päiväperhossa
Harju, Tiina; Taivalaho, Anna-Leena (2013)
Harju, Tiina
Taivalaho, Anna-Leena
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305066511
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305066511
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Harju, Tiina & Taivalaho, Anna-Leena. Päihdekuntoutuvan isän vanhemmuuden tukeminen. Isien kokemuksia ja työntekijöiden näkemyksiä A-klinikkasäätiön Järvenpään sosiaalisairaalan perhekuntoutusosastolla ja Tampereen kaupungin Päiväperhossa. Diak Etelä, kevät 2013, 76 s., 3 liitettä.
Diakonia ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten A-klinikkasäätiön ylläpitämässä Järvenpään sosiaalisairaalan perhekuntoutusosastolla ja Tampereen kaupungin perhetukikeskus Päiväperhossa tuettiin päihdekuntoutuvien isien vanhemmuutta, miten palvelun tarjonta kohtasi heidän tarpeensa ja miten sitä voitaisiin edelleen kehittää. Tutkimuksella haluttiin tuoda esille isien kokemuksia sekä työntekijöiden näkemyksiä isien saamasta tuesta vanhemmuuteen. Tarkoituksena oli tutkia päihdekuntoutuksen merkitystä isyydelle, isien tarpeita vanhemmuuden tueksi sekä tutkimukseen perustuen tuoda edellä mainituille palvelun tarjoajille kehitysideoita toteutettavan isätyön kehittämiseksi.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja kohderyhmänä olivat päihdekuntoutuvat isät. Tutkimus toteutettiin yksilöhaastatteluin kahdeksalle kohderyhmään kuuluvalle palvelun käyttäjälle sekä edellä mainittujen yksiköiden johtajille ja kolmelle työntekijälle. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Tutkimusmetodeina käytettiin teemahaastattelun ohella osallistuvaa havainnointia, isien ryhmätoiminnassa mukana ollen, sekä toteutettiin isien ryhmäkeskustelu aiheeseen liittyvästä teemasta. Saatu materiaali analysoitiin sisällönanalyysillä.
Isyys koettiin motivoivana ja kannustavana tekijänä päihteettömyydelle. Merkittävänä perheen kokonaiskuntoutumisen näkökulmasta nähtiin isän huomiointi hoidossa ja kuntoutuksessa jo raskauden alkuvaiheesta lähtien. Isän asema äitiin verrattuna todettiin suhteellisen tasavertaiseksi päihdekuntoutuksessa. Päihdekuntoutuvan isän kohtaamisessa ja tukemisessa todettiin olevan kehitettävää, etenkin valtakunnallisella tasolla. Tutkimuksessa ilmeni, että keskustelujen merkitystä isyyden ja päihdekuntoutumisen tukena ei voida vähätellä; etenkin yksilökeskustelut koettiin tärkeinä. Esille nousi myös asiakaslähtöisyyden, arvostavan kohtaamisen ja luottamuksellisuuden tärkeys. Myös perheen kanssa toimivien työntekijätahojen keskinäinen yhteistyö nähtiin isää tukevana. Kehittämiskohtana isät ja työntekijät kokivat muun muassa yhdessä lapsen kanssa toteutettavat toiminnalliset menetelmät sekä ohjatut toiminnat, kuten isäryhmät.
Harju, Tiina & Taivalaho, Anna-Leena. Päihdekuntoutuvan isän vanhemmuuden tukeminen. Isien kokemuksia ja työntekijöiden näkemyksiä A-klinikkasäätiön Järvenpään sosiaalisairaalan perhekuntoutusosastolla ja Tampereen kaupungin Päiväperhossa. Diak Etelä, kevät 2013, 76 s., 3 liitettä.
Diakonia ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten A-klinikkasäätiön ylläpitämässä Järvenpään sosiaalisairaalan perhekuntoutusosastolla ja Tampereen kaupungin perhetukikeskus Päiväperhossa tuettiin päihdekuntoutuvien isien vanhemmuutta, miten palvelun tarjonta kohtasi heidän tarpeensa ja miten sitä voitaisiin edelleen kehittää. Tutkimuksella haluttiin tuoda esille isien kokemuksia sekä työntekijöiden näkemyksiä isien saamasta tuesta vanhemmuuteen. Tarkoituksena oli tutkia päihdekuntoutuksen merkitystä isyydelle, isien tarpeita vanhemmuuden tueksi sekä tutkimukseen perustuen tuoda edellä mainituille palvelun tarjoajille kehitysideoita toteutettavan isätyön kehittämiseksi.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja kohderyhmänä olivat päihdekuntoutuvat isät. Tutkimus toteutettiin yksilöhaastatteluin kahdeksalle kohderyhmään kuuluvalle palvelun käyttäjälle sekä edellä mainittujen yksiköiden johtajille ja kolmelle työntekijälle. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Tutkimusmetodeina käytettiin teemahaastattelun ohella osallistuvaa havainnointia, isien ryhmätoiminnassa mukana ollen, sekä toteutettiin isien ryhmäkeskustelu aiheeseen liittyvästä teemasta. Saatu materiaali analysoitiin sisällönanalyysillä.
Isyys koettiin motivoivana ja kannustavana tekijänä päihteettömyydelle. Merkittävänä perheen kokonaiskuntoutumisen näkökulmasta nähtiin isän huomiointi hoidossa ja kuntoutuksessa jo raskauden alkuvaiheesta lähtien. Isän asema äitiin verrattuna todettiin suhteellisen tasavertaiseksi päihdekuntoutuksessa. Päihdekuntoutuvan isän kohtaamisessa ja tukemisessa todettiin olevan kehitettävää, etenkin valtakunnallisella tasolla. Tutkimuksessa ilmeni, että keskustelujen merkitystä isyyden ja päihdekuntoutumisen tukena ei voida vähätellä; etenkin yksilökeskustelut koettiin tärkeinä. Esille nousi myös asiakaslähtöisyyden, arvostavan kohtaamisen ja luottamuksellisuuden tärkeys. Myös perheen kanssa toimivien työntekijätahojen keskinäinen yhteistyö nähtiin isää tukevana. Kehittämiskohtana isät ja työntekijät kokivat muun muassa yhdessä lapsen kanssa toteutettavat toiminnalliset menetelmät sekä ohjatut toiminnat, kuten isäryhmät.