Lapsipotilaan huomioiminen päivystysvastaanotolla
Lehtinen, Kaisa; Ravi, Marja (2009)
Lehtinen, Kaisa
Ravi, Marja
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912087332
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912087332
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Lehtinen, Kaisa & Ravi, Marja. Lapsipotilaan huomioiminen päivystysvastaanotolla. Lahti, syksy 2009, 58 s., 6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu / Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala, hoitotyön koulutusohjelma, hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK) + diakonian virkakelpoisuus (diakonissa).
Tutkimuksen aiheena oli lapsipotilaan huomioiminen päivystysvastaanotolla. Tiedonantajina toimivat leikki-ikäisten lasten vanhemmat, joita oli kymmenen. Vanhempien ja koko perheen rooli on merkittävä lapsen ollessa sairaalassa. Perhekeskeisyys on lapsen hoitotyön merkittävin erityispiirre. Muita erityispiirteitä ovat: yksilöllisyys, omatoimisuus, jatkuvuus, turvallisuus sekä kasvun ja kehityksen turvaaminen.
Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä eräältä eteläsuomalaiselta päivystysvastaanotolta lasten vanhempien kokemuksellista tietoa lapsipotilaan huomioimisesta. Tarkoituksena oli auttaa lapsipotilaiden kanssa työskentelevää henkilökuntaa ymmärtämään vanhempien kokemuksia päivystysvastaanotolla lastensa saamasta hoidosta. Tutkimusongelmina oli selvittää leikki-ikäisten lasten vanhempien kokemuksia lapsensa huomioimisesta päivystysvastaanotolla sekä tarkastella lapsen ja hoitavan henkilön välistä vuorovaikutusta päivystysvastaanotolla.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta. Tutkimusta varten laadittiin kyselylomake, joka jaettiin päivystysvastaanotolla käyneille leikki-ikäisten lasten vanhemmille. Aineistonkeruun jälkeen tehtiin sisällönanalyysi. Tutkimuksessa tulokset jakaantuivat abstrahoinnin perusteella tutkimuskysymysten mukaan. Tutkimustulosten perusteella todettiin, että vanhemmat kokivat ensikontaktin hyväksi, lapselle puhuttiin hänen ymmärrystasollaan, lapsen ja hoitavan henkilön välinen vuorovaikutus koettiin hyväksi, sairauden hoidosta ja jatkotoimenpiteistä lapselle ei kerrottu ja odottaminen kesti liian kauan. Tulokseksi saatiin myös, että virikkeitä hyödynnettiin, mutta niitä koettiin olevan liian vähän. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää työelämässä ja sen avulla työyhteisö saa palautetta toiminnastaan ja toimintatavoistaan.
Asiasanat: kvalitatiivinen tutkimus, lapset, leikki-ikäiset, päivystys, poliklinikat, vanhemmat, kokemukset
Lehtinen, Kaisa & Ravi, Marja. Lapsipotilaan huomioiminen päivystysvastaanotolla. Lahti, syksy 2009, 58 s., 6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu / Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala, hoitotyön koulutusohjelma, hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK) + diakonian virkakelpoisuus (diakonissa).
Tutkimuksen aiheena oli lapsipotilaan huomioiminen päivystysvastaanotolla. Tiedonantajina toimivat leikki-ikäisten lasten vanhemmat, joita oli kymmenen. Vanhempien ja koko perheen rooli on merkittävä lapsen ollessa sairaalassa. Perhekeskeisyys on lapsen hoitotyön merkittävin erityispiirre. Muita erityispiirteitä ovat: yksilöllisyys, omatoimisuus, jatkuvuus, turvallisuus sekä kasvun ja kehityksen turvaaminen.
Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä eräältä eteläsuomalaiselta päivystysvastaanotolta lasten vanhempien kokemuksellista tietoa lapsipotilaan huomioimisesta. Tarkoituksena oli auttaa lapsipotilaiden kanssa työskentelevää henkilökuntaa ymmärtämään vanhempien kokemuksia päivystysvastaanotolla lastensa saamasta hoidosta. Tutkimusongelmina oli selvittää leikki-ikäisten lasten vanhempien kokemuksia lapsensa huomioimisesta päivystysvastaanotolla sekä tarkastella lapsen ja hoitavan henkilön välistä vuorovaikutusta päivystysvastaanotolla.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta. Tutkimusta varten laadittiin kyselylomake, joka jaettiin päivystysvastaanotolla käyneille leikki-ikäisten lasten vanhemmille. Aineistonkeruun jälkeen tehtiin sisällönanalyysi. Tutkimuksessa tulokset jakaantuivat abstrahoinnin perusteella tutkimuskysymysten mukaan. Tutkimustulosten perusteella todettiin, että vanhemmat kokivat ensikontaktin hyväksi, lapselle puhuttiin hänen ymmärrystasollaan, lapsen ja hoitavan henkilön välinen vuorovaikutus koettiin hyväksi, sairauden hoidosta ja jatkotoimenpiteistä lapselle ei kerrottu ja odottaminen kesti liian kauan. Tulokseksi saatiin myös, että virikkeitä hyödynnettiin, mutta niitä koettiin olevan liian vähän. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää työelämässä ja sen avulla työyhteisö saa palautetta toiminnastaan ja toimintatavoistaan.
Asiasanat: kvalitatiivinen tutkimus, lapset, leikki-ikäiset, päivystys, poliklinikat, vanhemmat, kokemukset