Työntekijöiden näkemyksiä sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta
Larja, Maija (2013)
Larja, Maija
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305066617
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305066617
Tiivistelmä
Larja, Maija. Työntekijöiden näkemyksiä sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta. Helsinki, kevät 2013, 54s., 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Tämän opinnäytetyön aiheena on sosiaalipedagoginen hevostoiminta. Toiminta perustuu sosiaalipedagogiseen viitekehykseen, jonka kolme keskeistä elementtiä ovat yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja elämyksellisyys. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää työntekijöiden näkemyksiä sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta. Miten he määrittelevät toiminnan, miten he järjestävät toimintaa ja miten he kuvaavat toiminnan vaikuttavuutta. Tavoitteena oli myös tämän työn avulla lisätä sosiaalipedagogisen hevostoiminnan yleistä tunnettavuutta sosiaali- ja terveysalalla.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin talven 2012 aikana haastattelemalla kahdeksaa sosiaalipedagogista hevostoimintaa järjestävää henkilöä. Haastatteluissa käytettiin teemahaastattelua. Haastattelut litteroitiin, jonka jälkeen ne analysoitiin käyttämällä sisällönanalyysia.
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta nähtiin tavoitteellisena toimintana, jolla on pitkäkestoiset vaikutukset. Haastateltavien mukaan toiminnan vaikuttavuus perustuu toiminnallisuuteen, elämyksellisyyteen ja yhteisöllisyyteen, mutta siihen vaikuttavat myös ympäristötekijät. Vahvimmin aineistoissa nousi esiin turvallisuuden merkitys toiminnan onnistumisessa.
Tuloksista nousi esiin kolme erilaista määrittelyä sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tavoitteille. Ne olivat ongelmien ennaltaehkäiseminen, sosiaalinen kuntoutus eli jo olemassa olevien ongelmien ratkaiseminen ja kasvatuksen tukeminen.
Osa haastateltavista ei rajannut toiminnasta pois mitään asiakasryhmää, mutta osan mielestä toiminta ei sovellu tai siitä ei olisi hyötyä muun muassa henkilöille, jotka eivät pidä eläimistä, ovat vakavasti mielenterveysongelmaisia, päihteiden käyttäjiä tai vakavasti vammaisia.
Asiakkaiden omat tavoitteet toiminnalle erosivat usein lähettävän tahon ja työntekijöiden asettamista tavoitteista. Niissä tuli selvästi esiin se, että he mielsivät sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ennemminkin harrastukseksi, eikä esimerkiksi sosiaaliseksi kuntoutukseksi.
Asiasanat: sosiaalipedagogiikka, eläinavusteinen terapia, hevonen, ratsastusterapia, sosiaalinen kuntoutus, syrjäytyminen, ennaltaehkäisy, kvalitatiivinen tutkimus
Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Tämän opinnäytetyön aiheena on sosiaalipedagoginen hevostoiminta. Toiminta perustuu sosiaalipedagogiseen viitekehykseen, jonka kolme keskeistä elementtiä ovat yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja elämyksellisyys. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää työntekijöiden näkemyksiä sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta. Miten he määrittelevät toiminnan, miten he järjestävät toimintaa ja miten he kuvaavat toiminnan vaikuttavuutta. Tavoitteena oli myös tämän työn avulla lisätä sosiaalipedagogisen hevostoiminnan yleistä tunnettavuutta sosiaali- ja terveysalalla.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin talven 2012 aikana haastattelemalla kahdeksaa sosiaalipedagogista hevostoimintaa järjestävää henkilöä. Haastatteluissa käytettiin teemahaastattelua. Haastattelut litteroitiin, jonka jälkeen ne analysoitiin käyttämällä sisällönanalyysia.
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta nähtiin tavoitteellisena toimintana, jolla on pitkäkestoiset vaikutukset. Haastateltavien mukaan toiminnan vaikuttavuus perustuu toiminnallisuuteen, elämyksellisyyteen ja yhteisöllisyyteen, mutta siihen vaikuttavat myös ympäristötekijät. Vahvimmin aineistoissa nousi esiin turvallisuuden merkitys toiminnan onnistumisessa.
Tuloksista nousi esiin kolme erilaista määrittelyä sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tavoitteille. Ne olivat ongelmien ennaltaehkäiseminen, sosiaalinen kuntoutus eli jo olemassa olevien ongelmien ratkaiseminen ja kasvatuksen tukeminen.
Osa haastateltavista ei rajannut toiminnasta pois mitään asiakasryhmää, mutta osan mielestä toiminta ei sovellu tai siitä ei olisi hyötyä muun muassa henkilöille, jotka eivät pidä eläimistä, ovat vakavasti mielenterveysongelmaisia, päihteiden käyttäjiä tai vakavasti vammaisia.
Asiakkaiden omat tavoitteet toiminnalle erosivat usein lähettävän tahon ja työntekijöiden asettamista tavoitteista. Niissä tuli selvästi esiin se, että he mielsivät sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ennemminkin harrastukseksi, eikä esimerkiksi sosiaaliseksi kuntoutukseksi.
Asiasanat: sosiaalipedagogiikka, eläinavusteinen terapia, hevonen, ratsastusterapia, sosiaalinen kuntoutus, syrjäytyminen, ennaltaehkäisy, kvalitatiivinen tutkimus