”Rakastan niitä kuin omiani”. : omahoitajuusmenetelmä lapsen kasvun ja kehityksen tukena päiväkodin työntekijän näkökulmasta.

Abstract

TIIVISTELMÄ

Okkonen, Pia. ”Rakastan niitä kuin omiani”. Omahoitajuusmenetelmä lapsen kasvun ja kehityksen tukena päiväkodin työntekijän näkökulmasta. Helsinki, kevät 2013, 58 s., 1 liite.

Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, so-sionomi (AMK) + lastentarhanopettajan kelpoisuus.

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää omahoitajuusmenetelmän merkitystä lapsen kasvun ja kehityksen kannalta päivähoidossa sekä tuoda esiin menetelmän etuja ja haas-teita. Tutkimus on laadullinen ja tutkittavia asioita lähestyttiin työntekijän näkökulmasta. Aineisto kerättiin teemahaastattelemalla Helsingin ja Espoon kunnallisissa päiväkodeissa viittä päiväkodin työntekijää, joilla oli kokemusta omahoitajuusmenetelmästä sekä ilman omahoitajuusmenetelmää toimivasta ryhmästä. Analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua.

Tulosten mukaan omahoitajuusmenetelmä mahdollistaa lapsen luottamuksellisen, lähei-sen ja turvallisen suhteen omahoitajaan. Työntekijät kokivat, että menetelmä mahdollis-taa myös lasten erilaisten taitojen ja tarpeiden huomioimisen, koska menetelmää toteut-tavissa ryhmissä on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia havainnointiin. Menetelmä tukee työntekijöiden mielestä hyvin muun muassa temperamentiltaan ujoja tai sosiaalis-emotionaalisia ongelmia omaavia lapsia. Vastauksissa korostuivat ajan merkitys, ha-vainnointi ja työntekijöiden kokemus siitä, että heillä on enemmän mahdollisuuksia lasta tukevien tilanteiden järjestämiseen. Työntekijät kokivat lisäksi, että omahoita-juusmenetelmää toteuttavassa ryhmässä lapsella on enemmän aikaa leikkiä, myös aikui-sen tukemana, ja että menetelmä lisää lasten sitoutuneisuutta leikkiin ja muuhun toimin-taan. Sitoutuneisuutta lisäsivät työntekijöiden mukaan omahoitajan läsnäolo ja lapsen luottamus omahoitajaan ja näin syntyvä turvallisuudentunne. Työntekijöiden mielestä suhde vanhempiin muodostuu omahoitajuusmenetelmässä luottamukselliseksi, mikä edistää lapsen turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä omahoitajaan.

Omahoitajuusmenetelmän edut näkyvät pitkälti jo lapsen kasvun ja kehityksen tukeen liittyvissä vastauksissa. Työntekijät korostivat omahoitajuusmenetelmän etuna lapsen turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista omahoitajaan. Menetelmän koettiin lisää-vän omaa ammatillista tietoa, taitoa sekä jaksamista. Omahoitajuusmenetelmän toteut-tamisen suurimpina haasteina pidettiin työntekijöiden vaihtuvuutta, sijaisten puutetta ja suuria ryhmäkokoja. Työntekijöiden mukaan menetelmä asettaa haasteen omahoitajalle etenkin sitoutumisen suhteen, ja menetelmän onnistunut toteuttaminen vaatii työnteki-jöiltä kykyä yhteistyöhön. Kaikki työntekijät kokivat, että menetelmän pitäisi olla ylei-semmin käytössä etenkin pienillä lapsilla. Lisäksi jokaisen työntekijän vastaukset puol-sivat omahoitajuusmenetelmällä toimivaa ryhmää verrattuna ryhmään, jossa ei toteuteta omahoitajuusmenetelmää

Asiasanat: päivähoito, omahoitajajärjestelmä, kiintymyssuhdeteoria, lapsen kehitys, pienryhmät, kasvatuskumppanuus, kvalitatiivinen tutkimus

ABSTRACT

Okkonen, Pia. ”I love them like my own”. The effect of the personal nursing method in supporting a child’s growth and development as seen from daycare employees’ perspec-tive. Spring 2013, 58 p., one appendix.

Diaconia University of Applied Sciences. Degree programme in Social Services and Education. Degree: Bachelor of Social Services.

The aim of this study was to investigate the meaning of the personal nursing method for children’s growth and development in daycare as well as to shed light on the advantages of the method and on the challenges its application faces. This is a qualitative study. The object of the study is approached from the employees’ perspective. The material was collected by interviewing five nursery daycare employees in Helsinki and Espoo.

The results of this study suggest that the personal nursing method creates favourable circumstances for a child to form a trusting, close and safe relationship with the personal nurse. In the interviewees’ opinion, the method allows to take into account children’s different skills and needs because it provides more opportunities and time for observa-tion. According to the interviewees, the method supports well children with initial with-drawal temperament or with social and emotional difficulties. The interviewees stressed the importance of time and observation, and that they have more possibilities to arrange situations that support the children in permanent small groups with personal nurses. The interviewees also pointed out that in their experience, children have more time to play, independently or supported by an adult, and that the children seem more committed to playing in groups that apply the personal nursing method than in ordinary daycare groups. The interviewees felt also that the relationship between parents and nurses be-comes more trusting when the personal nursing method is used.

The interviewees underlined the development of a safe relationship with the nurses as an important advantage of the method. The interviewees also experienced that the method allows them to increase their knowledge and skills as caregivers and helps them to endure stress better. Frequent staff changes, lack of substitutes and large group sizes were regarded by the interviewees as the biggest obstacles to applying the method more widely. The interviewees observed that the method forces caregivers to face the chal-lenge of commitment and that the successful application of the method requires that caregivers are able to cooperate. All interviewees thought that the method should be more widely used especially with small children. In addition, they all preferred working with a group of children with which the personal nursing method is applied against a group that did not use the method.

Key words: daycare, personal nursing method, attachment theory, model of contextual growth, permanent small groups, educational partnership, qualitative research