"EIHÄN POJILLE VOI LETTEJÄ TEHDÄ?" : Kasvattaja lapsen sukupuoli-identiteetin tukijana

Abstract

Punnonen, Mari. ”Eihän pojille voi lettejä tehdä?” Kasvattaja lapsen sukupuoli-identiteetin tukijana. Oulu, syksy 2009, 42 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen Oulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yleisiä käsityksiä tyttönä ja poikana olemisesta sekä kasvattajan asemaa lapsen sukupuoli-identiteetin tukijana. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa, minkälainen merkitys kasvattajan suhtautumisella on lapsen sukupuoli-identiteettiin ja miten lapsen identiteettiä voidaan tukea.

Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusotetta, jossa aineisto kerättiin haastattelemalla seksuaalivähemmistöjen edustajia, 3-6-vuotiaita lapsia ja kasvatusalan ammattilaisia. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidusti sähköpostitse ja ryhmähaastattelulla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimustulosten perusteella käsitykset eri sukupuolista eivät eri vastaajatahojen välillä juuri eronneet. Lapset mielsivät sukupuolten eroavaisuudet konkreettisemmin kuin aikuiset ja seksuaalivähemmistöt pohtivat aihetta laaja-alaisemmin kuin kasvatusalan ammattilaiset. Kasvattajan suhtautumisella ja tuella oli merkitystä lapsen sukupuoli-identiteetin ja minäkuvan kehittymisessä.

Vähemmistöön kuuluvien mukaan negatiiviset asenteet lapsen tavallisesta eroavaa identiteettiä kohtaan vaikuttavat kielteisesti lapsen itsetuntoon sekä aikuisena myöhempiin ihmissuhteisiin ja uusien tuttavuuksien solmimiseen. Positiiviset asenteet taas antoivat turvaa ja hyväksynnän. Tästä johtuen henkilö koki olevansa ehjä identiteetiltään.

Tutkimuksen keskeisimpänä johtopäätöksenä ilmeni, että kasvattajalle paras tapa tukea lapsen sukupuoli-identiteettiä on antaa lapselle vapaus toteuttaa itseään leikeissä ja kuunnella hänen toiveitaan. Lapselle tulee antaa erilaisia toimintavaihtoehtoja, mutta hänen täytyy saada kokea voivansa vaikuttaa itseään koskeviin valintoihin. Suhtautumisen tulee olla kannustavaa ja rohkaisevaa. Lasta ei voi vasten tahtoaan yrittää muuttaa toiseksi ihmiseksi.

Punnonen, Mari. “You can’t make brades on a boy?” Educator as a supporter of a child’s gender identity. 42 p., 3 appendices. Language: Finnish. Oulu, Autumn 2009. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services.

The study aims to discover what people’s views of being a girl or being a boy are and what the role of the educator of supporting a child concerning one’s gender identity is. The main goal was to figure out how the educator's attitude will affect a child's gender identity and what the tools to support one in different stages of development are.

The material of the study was collected by interviewing sexual minorities, 3- to 6-year- old children and experienced education workers. The interviews were half structured and two of them were made via e-mail. The interview of experienced education workers was accomplished as a group interview. The study was a qualitative research.

One of the results was the similarity in views of different genders. Children defined their gender in a more concrete way than adults. Sexual minorities had thought the matter from a broader perspective than workers. The educators’ attitudes were significant in the development of a child's self-esteem and self-image. According to sexual minorities, negative attitudes can be counterproductive to a child's later relationships, self-esteem and making new friends. Positive support gave an opposite result. It made a person more whole in one's identity.

The most essential conclusion of the study was that the best way to support a child's gender identity is to listen to a child's wishes and give freedom of self-actualizing in playing. An adult can give a child options of actions but one has to have a feeling of the right to choose. The attitude has to be supporting and encouraging. A child cannot be changed into another person.