"JOTAIN KIVAA KALENTERISSA TIEDOSSA" : Selvitys varhaisaikuisuutta elävien diakoniatyön asiakkaiden elämästä Ähtärissä
Ollikainen, Arja (2013)
Ollikainen, Arja
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013092715605
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013092715605
Tiivistelmä
Ollikainen, Arja. ”Jotain kivaa kalenterissa tiedossa”. Selvitys varhaisaikuisuutta elävien diakoniatyön asiakkaiden elämästä Ähtärissä. Järvenpää, syksy 2013, 51 s., 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, DIAK Järvenpää, sosiaalialan koulutusohjelma, diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) -diakoni
Diakoniatyössä tulee olla tutkiva työote ja etsivällä työllä tulee tunnistaa ja ennakoida avun tarve. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää varhaisaikuisten kokemusta siitä, millaista on heidän elämänsä arki, heidän vahvuutensa elämässä ja kuinka he voisivat toimia Ähtärin seurakunnassa. Tiedon perusteella diakoniatyötä voidaan kehittää niin, että se vastaa heidän tarpeitaan.
Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoiduin teemahaastatteluin. Haastattelut tehtiin pääosin asiakkaiden kodeissa. Tutkimukseen osallistui viisi 22–35-vuotiasta diakoniatyön asiakasta. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysimenetelmällä.
Varhaisaikuisten arjen keskiössä oli koti. Lapsiperheissä arki rytmittyi lasten tarpeiden mukaan. Vanhempien sosiaalinen verkosto muotoutui ja vertaistuen saanti tapahtui usein lasten toimintojen kautta. Työ koettiin tärkeäksi. Yhteistä kaikille haastatelluille oli haaste selviytyä pienillä tuloilla. Tutkimuksessa tuli selvästi näkyviin yhteys elämänkaariteoriaan ja nykyhetken yhteiskunnallisiin ilmiöihin sekä tutkimustuloksiin mielenterveysongelmista, terveyden kokemisesta ja lapsiperheiden köyhyydestä.
Lapsiperheillä oli tarve saada lastenhoitoapua. Kotiäiti koki tilanteensa taloudellisesti huonoksi. Sivukylillä asujat totesivat, että oma auto on heille liikkumiseen välttämätön, mutta tuo kustannuksia. Vahvuudeksi koettiin taidot kodin askareissa ja lastenhoidossa. Myös elämänkokemus oli vahvuutena.
Yhteys seurakuntaan syntyi lasten kautta. Omaa toimintaa seurakunnassa ei ollut ajateltu. Syynä kerrottiin olevan ajan puute ja se, että ei jakseta lähteä. Kaivattiin tapahtumia perheille ja vertaisryhmille. Joitakin kiinnosti osallistuminen niiden järjestelyihin.
Tulokset olivat samansuuntaisia työn teoriaosassa olleiden aikaisempien varhaisaikuisia ja diakoniatyön kehittämistä koskevien tutkimustulosten kanssa. Opinnäytetyötä ja sen tuloksia käytetään Ähtärin seurakunnan diakoniatyön kehittämiseen.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, DIAK Järvenpää, sosiaalialan koulutusohjelma, diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) -diakoni
Diakoniatyössä tulee olla tutkiva työote ja etsivällä työllä tulee tunnistaa ja ennakoida avun tarve. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää varhaisaikuisten kokemusta siitä, millaista on heidän elämänsä arki, heidän vahvuutensa elämässä ja kuinka he voisivat toimia Ähtärin seurakunnassa. Tiedon perusteella diakoniatyötä voidaan kehittää niin, että se vastaa heidän tarpeitaan.
Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoiduin teemahaastatteluin. Haastattelut tehtiin pääosin asiakkaiden kodeissa. Tutkimukseen osallistui viisi 22–35-vuotiasta diakoniatyön asiakasta. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysimenetelmällä.
Varhaisaikuisten arjen keskiössä oli koti. Lapsiperheissä arki rytmittyi lasten tarpeiden mukaan. Vanhempien sosiaalinen verkosto muotoutui ja vertaistuen saanti tapahtui usein lasten toimintojen kautta. Työ koettiin tärkeäksi. Yhteistä kaikille haastatelluille oli haaste selviytyä pienillä tuloilla. Tutkimuksessa tuli selvästi näkyviin yhteys elämänkaariteoriaan ja nykyhetken yhteiskunnallisiin ilmiöihin sekä tutkimustuloksiin mielenterveysongelmista, terveyden kokemisesta ja lapsiperheiden köyhyydestä.
Lapsiperheillä oli tarve saada lastenhoitoapua. Kotiäiti koki tilanteensa taloudellisesti huonoksi. Sivukylillä asujat totesivat, että oma auto on heille liikkumiseen välttämätön, mutta tuo kustannuksia. Vahvuudeksi koettiin taidot kodin askareissa ja lastenhoidossa. Myös elämänkokemus oli vahvuutena.
Yhteys seurakuntaan syntyi lasten kautta. Omaa toimintaa seurakunnassa ei ollut ajateltu. Syynä kerrottiin olevan ajan puute ja se, että ei jakseta lähteä. Kaivattiin tapahtumia perheille ja vertaisryhmille. Joitakin kiinnosti osallistuminen niiden järjestelyihin.
Tulokset olivat samansuuntaisia työn teoriaosassa olleiden aikaisempien varhaisaikuisia ja diakoniatyön kehittämistä koskevien tutkimustulosten kanssa. Opinnäytetyötä ja sen tuloksia käytetään Ähtärin seurakunnan diakoniatyön kehittämiseen.