”Se olis sellane hyvä kotiseurakunta mikä pitää yhteyttä”. : yli 74-vuotiaiden kokemuksia kotiseurakunnasta.
Vanhoja, Riitta (2013)
Vanhoja, Riitta
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112518088
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112518088
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Vanhoja, Riitta. ”Se olis sellane hyvä kotiseurakunta mikä pitää yhteyttä”. Yli 74-vuotiaiden kokemuksia kotiseurakunnasta. Syksy 2013, 58 s., 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosi-aalityön suuntautumisvaihtoehto. Sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tehtävänä oli tutkia ja kuvailla harvaan asutulla maaseudulla asuvien ikääntyneiden kokemuksia kotiseurakunnasta. Opinnäytetyön tavoit-teena oli selvittää, millaisia merkityksiä kotiseurakunnalla on ikääntyneiden elämänkaaren aikana, sekä ikääntyneiden toiveita kotiseurakunnalle.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka aineistona ovat kuuden yli 74-vuotiaan, evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvan henkilön teemahaastattelut. Haastatteluissa käytettiin kerronnallista lähestymistapaa. Ne tehtiin elo- ja syyskuun aikana 2013 paikallisseurakunnassa, joka sijaitsee harvaan asutulla maaseudulla Etelä-Suomessa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tulosten esittämisessä pyrittiin siihen, että haastateltujen oma ääni tulisi kuuluviin.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ikääntyneiden kokemukset kotiseurakun-nasta liittyvät kaikkiin uskonnollisuuden ulottuvuuksiin. Niitä ovat Joachim Wachin malliin tukeutuen kirkon uskoon ja oppiin sitoutuminen, kirkon jäsenyyteen ja yhteisöön kuuluminen, kirkon toimintaan osallistuminen sekä yksityinen uskonnonharjoitus. Kaikki uskonnon ulottuvuudet liittyvät yhteen, mutta ne toteutuvat käytännössä yksittäisten henkilöiden kohdalla eri tavoin.
Tutkimuksen tuloksista selviää, että ikääntyneiden lapsuuden ja nuoruuden kokemukset kotiseurakunnasta ovat rakentaneet perustan kirkon toimintaan osallistumiselle. Aikaisemmin maaseudun kylissä oli vilkasta seurakunnan toimintaa, joka nyt on keskittynyt taajamiin. Ikääntyneiden toimintakyky vaihteli. Toiset yli 74-vuotiaat pystyivät tekemään vielä seurakunnan vapaaehtoistyötä, kun taas toisten oli vaikea liikkua kodin ulkopuolella. Yhteinen tekijä ikääntyneiden toiveille olivat henkilökohtaiset kontaktit kotiseurakuntaan. Elämän kriiseissä, erityisesti läheisen kuolemaan liittyvissä, toivottiin kotiseurakunnan tukea. Ikääntyneiden mielestä hyvä kotiseurakunta on sellainen, johon säilyy yhteys silloinkin, kun itse ei enää pysty olemaan aktiivinen. Kun ihminen tulee vanhaksi eikä oikein muista asioita tai jaksa paljon puhua, hän kaipaa sitä, ettei häntä jätetä yksin ja seurakuntayhteyden ulkopuolelle.
Asiasanat: ikääntyneet, maaseutu, seurakunta, seurakuntatyö, kokemukset, elämänkaari, uskonnollisuus, paikallisyhteisöt
Vanhoja, Riitta. ”Se olis sellane hyvä kotiseurakunta mikä pitää yhteyttä”. Yli 74-vuotiaiden kokemuksia kotiseurakunnasta. Syksy 2013, 58 s., 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosi-aalityön suuntautumisvaihtoehto. Sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tehtävänä oli tutkia ja kuvailla harvaan asutulla maaseudulla asuvien ikääntyneiden kokemuksia kotiseurakunnasta. Opinnäytetyön tavoit-teena oli selvittää, millaisia merkityksiä kotiseurakunnalla on ikääntyneiden elämänkaaren aikana, sekä ikääntyneiden toiveita kotiseurakunnalle.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka aineistona ovat kuuden yli 74-vuotiaan, evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvan henkilön teemahaastattelut. Haastatteluissa käytettiin kerronnallista lähestymistapaa. Ne tehtiin elo- ja syyskuun aikana 2013 paikallisseurakunnassa, joka sijaitsee harvaan asutulla maaseudulla Etelä-Suomessa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tulosten esittämisessä pyrittiin siihen, että haastateltujen oma ääni tulisi kuuluviin.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ikääntyneiden kokemukset kotiseurakun-nasta liittyvät kaikkiin uskonnollisuuden ulottuvuuksiin. Niitä ovat Joachim Wachin malliin tukeutuen kirkon uskoon ja oppiin sitoutuminen, kirkon jäsenyyteen ja yhteisöön kuuluminen, kirkon toimintaan osallistuminen sekä yksityinen uskonnonharjoitus. Kaikki uskonnon ulottuvuudet liittyvät yhteen, mutta ne toteutuvat käytännössä yksittäisten henkilöiden kohdalla eri tavoin.
Tutkimuksen tuloksista selviää, että ikääntyneiden lapsuuden ja nuoruuden kokemukset kotiseurakunnasta ovat rakentaneet perustan kirkon toimintaan osallistumiselle. Aikaisemmin maaseudun kylissä oli vilkasta seurakunnan toimintaa, joka nyt on keskittynyt taajamiin. Ikääntyneiden toimintakyky vaihteli. Toiset yli 74-vuotiaat pystyivät tekemään vielä seurakunnan vapaaehtoistyötä, kun taas toisten oli vaikea liikkua kodin ulkopuolella. Yhteinen tekijä ikääntyneiden toiveille olivat henkilökohtaiset kontaktit kotiseurakuntaan. Elämän kriiseissä, erityisesti läheisen kuolemaan liittyvissä, toivottiin kotiseurakunnan tukea. Ikääntyneiden mielestä hyvä kotiseurakunta on sellainen, johon säilyy yhteys silloinkin, kun itse ei enää pysty olemaan aktiivinen. Kun ihminen tulee vanhaksi eikä oikein muista asioita tai jaksa paljon puhua, hän kaipaa sitä, ettei häntä jätetä yksin ja seurakuntayhteyden ulkopuolelle.
Asiasanat: ikääntyneet, maaseutu, seurakunta, seurakuntatyö, kokemukset, elämänkaari, uskonnollisuus, paikallisyhteisöt