”Se olis sellane hyvä kotiseurakunta mikä pitää yhteyttä”. : yli 74-vuotiaiden kokemuksia kotiseurakunnasta.

Abstract

TIIVISTELMÄ

Vanhoja, Riitta. ”Se olis sellane hyvä kotiseurakunta mikä pitää yhteyttä”. Yli 74-vuotiaiden kokemuksia kotiseurakunnasta. Syksy 2013, 58 s., 1 liite.

Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosi-aalityön suuntautumisvaihtoehto. Sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.

Opinnäytetyön tehtävänä oli tutkia ja kuvailla harvaan asutulla maaseudulla asuvien ikääntyneiden kokemuksia kotiseurakunnasta. Opinnäytetyön tavoit-teena oli selvittää, millaisia merkityksiä kotiseurakunnalla on ikääntyneiden elämänkaaren aikana, sekä ikääntyneiden toiveita kotiseurakunnalle.

Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka aineistona ovat kuuden yli 74-vuotiaan, evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvan henkilön teemahaastattelut. Haastatteluissa käytettiin kerronnallista lähestymistapaa. Ne tehtiin elo- ja syyskuun aikana 2013 paikallisseurakunnassa, joka sijaitsee harvaan asutulla maaseudulla Etelä-Suomessa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tulosten esittämisessä pyrittiin siihen, että haastateltujen oma ääni tulisi kuuluviin.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ikääntyneiden kokemukset kotiseurakun-nasta liittyvät kaikkiin uskonnollisuuden ulottuvuuksiin. Niitä ovat Joachim Wachin malliin tukeutuen kirkon uskoon ja oppiin sitoutuminen, kirkon jäsenyyteen ja yhteisöön kuuluminen, kirkon toimintaan osallistuminen sekä yksityinen uskonnonharjoitus. Kaikki uskonnon ulottuvuudet liittyvät yhteen, mutta ne toteutuvat käytännössä yksittäisten henkilöiden kohdalla eri tavoin.

Tutkimuksen tuloksista selviää, että ikääntyneiden lapsuuden ja nuoruuden kokemukset kotiseurakunnasta ovat rakentaneet perustan kirkon toimintaan osallistumiselle. Aikaisemmin maaseudun kylissä oli vilkasta seurakunnan toimintaa, joka nyt on keskittynyt taajamiin. Ikääntyneiden toimintakyky vaihteli. Toiset yli 74-vuotiaat pystyivät tekemään vielä seurakunnan vapaaehtoistyötä, kun taas toisten oli vaikea liikkua kodin ulkopuolella. Yhteinen tekijä ikääntyneiden toiveille olivat henkilökohtaiset kontaktit kotiseurakuntaan. Elämän kriiseissä, erityisesti läheisen kuolemaan liittyvissä, toivottiin kotiseurakunnan tukea. Ikääntyneiden mielestä hyvä kotiseurakunta on sellainen, johon säilyy yhteys silloinkin, kun itse ei enää pysty olemaan aktiivinen. Kun ihminen tulee vanhaksi eikä oikein muista asioita tai jaksa paljon puhua, hän kaipaa sitä, ettei häntä jätetä yksin ja seurakuntayhteyden ulkopuolelle.

Asiasanat: ikääntyneet, maaseutu, seurakunta, seurakuntatyö, kokemukset, elämänkaari, uskonnollisuus, paikallisyhteisöt

ABSTRACT

Vanhoja, Riitta. ”It would be a good home parish that kept in touch.” The experiences of people over 74 years related to their home parishes. 58 p., 1 appendix. Language: Finnish. Helsinki, Autumn 2013.

Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Option in Diaconal Social Work. Degree: Bachelor of Social Services.

The purpose of this study was to survey and describe elderly people´s experiences related to their home parishes in remote countryside. The first aim was to study what kind of meanings the home parishes had during their life time. The second aim was to study their wishes for the home parish.

This is a qualitative study based on the data of six narrative interviews carried out in August and September 2013. The interviewees were over the age of 74 and members of the Evangelical Lutheran Church of Finland. The place was a local parish in remote countryside of Southern Finland. The research data was analyzed by using content analysis.

The results of this study indicated that elderly people´s experiences on their home parishes were similar to the dimensions of religious experience. Based on Joachim Wach´s pattern, the dimensions of religious experience are commitment to the faith of the Church and its doctrine, belonging to the Church, participation in Church activity and private religious observance. All the dimensions of religion are connected together but in life they are realized in different ways.

The experiences of home parishes in childhood and youth provided a basis for participation in Church activities. In the past, the parishes arranged plenty of occasions in villages but nowadays they are centered in bigger residential areas. Elderly people's ability to function varied. Some were still parish voluntary workers while the others had difficulties in moving outside their homes. The shared main wish was to maintain a personal contact with the home parish. Support in times of crises was expected. A good home parish maintains relations with elderly people even if they are not able to be active themselves. When a person is ageing, losing his memory and has no strength to talk much, he desires not to be left alone and outside the Christian community.

Keywords: elderly people, rural area, parish, religiosity, local communities