Voimavaratekijöitä diakoniatyössä
Remes, Jaana (2013)
Remes, Jaana
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112117650
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112117650
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Remes, Jaana. Voimavaratekijöitä diakoniatyössä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, syksy 2013, 45 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, diakonisen sosiaalityön suuntatutumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia työn voimavaratekijöitä diakoniatyössä. Tutkimus toteutettiin Tampereen seurakuntayhtymän alueella. Työssä tarkasteltiin, millaisia voimavaratekijöitä diakoniatyöntekijät kokivat olevan työn tehtävätasolla, työ järjestelyihin liittyvällä tasolla, työn sosiaalisella tasolla, organisatorisella tasolla, yksilöllisellä tasolla ja henkilökohtaisen elämän tasolla. Työssä tarkastellaan myös diakoniatyöntekijöiden työhön sitoutumista ja työn imun kokemuksia. Opinnäytetyössä kartoitettiin hengellisyyttä työn voimavaratekijänä.
Tutkimus oli laadullinen haastattelututkimus. Tutkimuksessa käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Haastattelut toteutettiin Tampereen seurakuntayhtymän alueella kesäkuussa 2013. Haastateltavana oli neljä työntekijää. Tutkimusjoukko muodostui eripituisissa virkasuhteissa olevista diakoniatyöntekijöistä. Yksi haastateltava oli ollut alle viisi vuotta virassa, toinen alle viisitoista vuotta ja kaksi haastateltavaa oli ollut diakoniatyön virassa yli kaksikymmentä vuotta.
Yhtenä merkittävimpänä voimavaratekijänä nousi esiin hengellisyys. Koettiin, että uskon avulla jaksettiin tehdä työtä vaikeissakin olosuhteissa. Yhteisellä rukouksella oli merkittävä rooli työyhteisöissä ja työtiimeissä. Rukouksella saatettiin hakea voimaa ja siunausta ennen työtilanteisiin menemistä.
Tiimityön merkitys nousi esiin toisena voimavaratekijänä työssä. Tiimeissä saatettiin jakaa työtilanteiden mukanaan tuomia vaatimustekijöitä. Erityisesti vaikeissa tilanteissa tiimien merkitys korostui.
Suhde esimieheen toimi voimavarana työssä. Esimiehen ja työntekijän välinen luottamus koettiin tärkeäksi. Esimieheltä odotettiin kuuntelevaa otetta ja työntekijöiden huomioon ottamista esimerkiksi päätöksen teossa. Työntekijät kokivat merkittäväksi, että heille jaettiin sopivasti valtaa ja vastuuta. Voimavarana koettiin esimieheltä saatu palaute.
Diakoniatyöntekijät kokivat olevansa hyvin sitoutuneita työhönsä. He ottivat vahvasti vastuuta työn tekemisestä ja halusivat tehdä työnsä hyvin.
Henkilökohtaisen elämän voimavaroja olivat perhe ja läheiset ihmiset. Voimavaroja antoi myös luonnossa liikkuminen ja erilaiset harrastukset.
Asiasanat: diakoniatyö, positiivinen työpsykologia, työtyytyväisyys, työhön sitoutuminen, työn voimavaratekijät.
Remes, Jaana. Voimavaratekijöitä diakoniatyössä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, syksy 2013, 45 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, diakonisen sosiaalityön suuntatutumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia työn voimavaratekijöitä diakoniatyössä. Tutkimus toteutettiin Tampereen seurakuntayhtymän alueella. Työssä tarkasteltiin, millaisia voimavaratekijöitä diakoniatyöntekijät kokivat olevan työn tehtävätasolla, työ järjestelyihin liittyvällä tasolla, työn sosiaalisella tasolla, organisatorisella tasolla, yksilöllisellä tasolla ja henkilökohtaisen elämän tasolla. Työssä tarkastellaan myös diakoniatyöntekijöiden työhön sitoutumista ja työn imun kokemuksia. Opinnäytetyössä kartoitettiin hengellisyyttä työn voimavaratekijänä.
Tutkimus oli laadullinen haastattelututkimus. Tutkimuksessa käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Haastattelut toteutettiin Tampereen seurakuntayhtymän alueella kesäkuussa 2013. Haastateltavana oli neljä työntekijää. Tutkimusjoukko muodostui eripituisissa virkasuhteissa olevista diakoniatyöntekijöistä. Yksi haastateltava oli ollut alle viisi vuotta virassa, toinen alle viisitoista vuotta ja kaksi haastateltavaa oli ollut diakoniatyön virassa yli kaksikymmentä vuotta.
Yhtenä merkittävimpänä voimavaratekijänä nousi esiin hengellisyys. Koettiin, että uskon avulla jaksettiin tehdä työtä vaikeissakin olosuhteissa. Yhteisellä rukouksella oli merkittävä rooli työyhteisöissä ja työtiimeissä. Rukouksella saatettiin hakea voimaa ja siunausta ennen työtilanteisiin menemistä.
Tiimityön merkitys nousi esiin toisena voimavaratekijänä työssä. Tiimeissä saatettiin jakaa työtilanteiden mukanaan tuomia vaatimustekijöitä. Erityisesti vaikeissa tilanteissa tiimien merkitys korostui.
Suhde esimieheen toimi voimavarana työssä. Esimiehen ja työntekijän välinen luottamus koettiin tärkeäksi. Esimieheltä odotettiin kuuntelevaa otetta ja työntekijöiden huomioon ottamista esimerkiksi päätöksen teossa. Työntekijät kokivat merkittäväksi, että heille jaettiin sopivasti valtaa ja vastuuta. Voimavarana koettiin esimieheltä saatu palaute.
Diakoniatyöntekijät kokivat olevansa hyvin sitoutuneita työhönsä. He ottivat vahvasti vastuuta työn tekemisestä ja halusivat tehdä työnsä hyvin.
Henkilökohtaisen elämän voimavaroja olivat perhe ja läheiset ihmiset. Voimavaroja antoi myös luonnossa liikkuminen ja erilaiset harrastukset.
Asiasanat: diakoniatyö, positiivinen työpsykologia, työtyytyväisyys, työhön sitoutuminen, työn voimavaratekijät.