"NYT MÄ VOIN SINNEKIN SANOO MIS MÄ ASUN" : Näkökulmia asunnottomuudesta selviytymiseen

Abstract

TIIVISTELMÄ

Roininen, Saija & Rosenblad, Sofia. ”NYT MÄ VOIN SINNEKIN SANOO MIS MÄ ASUN” Näkökulmia asunnottomuudesta selviytymiseen. Helsinki, Syksy 2009, 65s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).

Opinnäytetyön tarkoituksena oli etsiä asunnottomuudesta selviytymiseen vaikuttaneita henkilökohtaisia selviytymiskeinoja sekä tarkastella prosesseja, joita käytiin läpi asunnottomuudesta selviytymisessä. Tavoitteena oli myös selvittää, millaista tukea oli pidetty merkittävänä selviytymisen kannalta. Tietoa pyrittiin saamaan kokemusasiantuntijoiden omista kertomuksista.

Tutkimus käynnistyi Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiveesta tutkia asunnottomuudesta selviytymisen polkuja. Aineiston keruu käynnistyi vuoden 2007 alussa, ja haastattelut toteutettiin kesällä ja syksyllä 2009, joka oli tutkimuksen aktiivisinta aikaa. Haastatteluihin osallistui viisi kokemusasiantuntijaa, joista kolme oli naisia ja kaksi miehiä. Tutkimusmenetelmänä toimi kerronnallinen yhden kysymyksen haastattelu. Metodin käytöllä pyrittiin saamaan tietoa asioista, jotka haastatteluissa mukana olleet itse katsoivat merkittäviksi oman selviytymisensä kannalta. Nauhoitetuista haastatteluista muodostui laaja litteroitu aineisto, jota käsiteltiin sisällönanalyysin avulla pelkistäen ja luokitellen, jonka jälkeen aineistosta tehtiin tulkintoja.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vaikka selviytymisen taival oli yksilöllinen, löytyi kertomuksista yhteneviä tekijöitä selviytymiskeinojen ja -prosessien osalta. Selviytymisen ytimessä oli oma halu tilanteen muuttumisen suhteen ja tämä oli vahvasti sidoksissa motivaatioon. Prosessien alkamisen kannalta tärkeään rooliin nousi havahtumiset, joiden katsottiin olevan välttämättömiä tilanteen näkemistä sekä vastuullisuuden kasvua ajatellen. Tuloksista ilmeni, että selviytymistä haittaavista tekijöistä oli luovuttava, ja kun selviytyminen eteni pidemmälle, tuli elämänarvojen uudelleenarviointi ajankohtaiseksi. Tutkimus osoitti kuinka aktiivisuus tuotti tulosta, vaikka toiminnalla ei lähtökohtaisesti olisi ollutkaan selkeää päämäärää. Sosiaalisen tuen merkitys korostui osana selviytymisen prosesseja. Merkittävimmiksi tukipilareiksi nousivat lapset, ystävät ja vertaiset. Asunnottomien palveluista, joita yhteiskunta tarjosi, korostui yksittäisten ammattilaisten merkitys sekä annettujen mahdollisuuksien määrä. Myös onnelle annettiin oma roolinsa asunnottomuudesta selviytymisessä.

Käytännön sosiaalityötä ajatellen on yksilön omat voimavarat ja selviytymiskeinot huomioitava. Yksilöllisten ja joustavien palveluiden kehittämiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. On huomionarvoista, että jokainen annettu mahdollisuus on merkittävä matkalla kadulta omaan kotiin.

Asiasanat: asunnottomuus, kodittomuus, selviytyminen, tukimuodot, kvalitatiivinen tutkimus, narratiivisuus

ABSTRACT

Roininen, Saija and Rosenblad, Sofia. Out of homelessness: Viewpoints 65p., 2 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Fall 2009.

Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services.

The first aim of this thesis was to find personal methods for people coping and getting out of homelessness. The second purpose was to explain the most significant factors and resources that supported people in their process from being homeless to gaining an apartment of their own. The study was a response to Vva ry’s (an association for homeless people) wish to find out how people cope with homelessness as well as the government’s action plan stating that by 2015 long-term homelessness should be eliminated.

Between summer and fall 2009 five individuals with personal experiences of the subject were involved in the research. The data was collected by using one question interview method based on the narrative research method. The interviews were recorded and transcribed and the material was analyzed using content analysis.

The main results demonstrated that people’s pathways were unique, yet each seemed to share similar steps during the coping processes. Personal coping strategies appeared to be in the key position within the process. The methods were as follows: personal motivation and desire for change, awakenings and becoming conscious in relation to one’s own life situation and accepting responsibility as well as seeking social support. An unexpected factor that emerged from the interviews was called luck.

Based on the results children seemed to have the most essential role as resources for motivation. Social support, close friends as well as peers played a remarkable role as emotional anchors. The study revealed that replacing the old social networks with new ones proved to be challenging but necessary. Results also indicated that well-timed support from social welfare professionals was important. An interesting aspect that arose from the study was chemistries between a person and a welfare professional. It clearly appeared that matching personal chemistries were experienced more influential than for example the form of service being used.

According to our conclusions, a person’s potential for coping ought to be recognized in practice. Furthermore, forms of social work and interventions should both be developed in a way that they would become more flexible and individualized. Above all, every opportunity given is important considering the coping process as a whole.

Keywords: homelessness, coping, narrative method, one question interview