Diakoniatyöntekijöiden kokemuksia verkkokeskustelusta perehdyttämisessä
Tuominen, Helena (2009)
Tuominen, Helena
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912178213
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912178213
Tiivistelmä
Helena Tuominen. Diakoniatyöntekijöiden kokemuksia verkkokeskustelusta perehdyttämisessä. - Opinnäytetyö 2009, 50 sivua, 5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Opinnäytetyö oli kehittämishanke, jonka tarkoituksena oli kehittää verkkokeskustelua työmenetelmäksi uusien työntekijöiden perehdyttämisessä. Tavoitteena oli saada tietoa miten verkkokeskustelu auttoi työntekijöiden perehdyttämisessä.
Kehittämishanke toteutettiin vuonna 2008 Espoon hiippakunnassa, jossa niin kutsutun pilottiryhmän muodostivat työuran alussa olevat diakoniatyöntekijät. Ryhmässä oli yhdeksän jäsentä ja ohjaajana tämän kehittämishankkeen tekijä. Verkkokeskustelu oli perehdyttämispilotin osana ja se ajoittui ajallisesti ryhmätapaamisten loppupuolelle. Verkkokeskustelusta kerättiin kokemuksia siihen osallistuneilta ryhmäläisiltä, joille lähetettiin sähköpostilla kyselylomake, jossa oli avoimia kysymyksiä.
Saadun palautteen mukaan ryhmäläiset pitivät verkkokeskustelua tärkeänä perehdytyksen osana. Vuorovaikutus toisten samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa auttoi heitä omassa työssä. Vaikka keskustelijoilla ei ollut etukäteen erityisiä odotuksia toisiaan kohtaan, vertaistuki oli tärkeä tekijä samoin ajatusten jakaminen. Ohjaajalta odotettiin aktiivisuutta ja tietoa. Keskustelijoille oli merkittävää, että verkossa saattoi keskustella oman aikataulunsa mukaan.
Kehittämisehdotuksissa tuli esille verkkokeskustelun laajentaminen työuran eri vaiheissa oleviin työntekijäryhmiin. Keskustelun toivottiin alkavan jo kirkkoon työhön tulevien ordinaatiokoulutusvaiheessa. Tärkeäksi keskusteluryhmä nähtiin yksin työtä tekeville työntekijöille. Ryhmäkeskusteluihin toivottiin myös kummeja, jotka toimisivat mentoreina. Verkossa oleva ryhmäkeskustelu koettiin tärkeäksi, mutta sen ei katsottu voivan olla ainoa perehdyttämisen tapa.
Asiasanat: perehdyttäminen, diakonia, verkkokeskustelu
Opinnäytetyö oli kehittämishanke, jonka tarkoituksena oli kehittää verkkokeskustelua työmenetelmäksi uusien työntekijöiden perehdyttämisessä. Tavoitteena oli saada tietoa miten verkkokeskustelu auttoi työntekijöiden perehdyttämisessä.
Kehittämishanke toteutettiin vuonna 2008 Espoon hiippakunnassa, jossa niin kutsutun pilottiryhmän muodostivat työuran alussa olevat diakoniatyöntekijät. Ryhmässä oli yhdeksän jäsentä ja ohjaajana tämän kehittämishankkeen tekijä. Verkkokeskustelu oli perehdyttämispilotin osana ja se ajoittui ajallisesti ryhmätapaamisten loppupuolelle. Verkkokeskustelusta kerättiin kokemuksia siihen osallistuneilta ryhmäläisiltä, joille lähetettiin sähköpostilla kyselylomake, jossa oli avoimia kysymyksiä.
Saadun palautteen mukaan ryhmäläiset pitivät verkkokeskustelua tärkeänä perehdytyksen osana. Vuorovaikutus toisten samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa auttoi heitä omassa työssä. Vaikka keskustelijoilla ei ollut etukäteen erityisiä odotuksia toisiaan kohtaan, vertaistuki oli tärkeä tekijä samoin ajatusten jakaminen. Ohjaajalta odotettiin aktiivisuutta ja tietoa. Keskustelijoille oli merkittävää, että verkossa saattoi keskustella oman aikataulunsa mukaan.
Kehittämisehdotuksissa tuli esille verkkokeskustelun laajentaminen työuran eri vaiheissa oleviin työntekijäryhmiin. Keskustelun toivottiin alkavan jo kirkkoon työhön tulevien ordinaatiokoulutusvaiheessa. Tärkeäksi keskusteluryhmä nähtiin yksin työtä tekeville työntekijöille. Ryhmäkeskusteluihin toivottiin myös kummeja, jotka toimisivat mentoreina. Verkossa oleva ryhmäkeskustelu koettiin tärkeäksi, mutta sen ei katsottu voivan olla ainoa perehdyttämisen tapa.
Asiasanat: perehdyttäminen, diakonia, verkkokeskustelu