Kuoleman kohdatessa: menetelmiä viittomakieliseen diakoniatyöhön.
Körkkö, Elina (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202272921
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202272921
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoite oli tuottaa uusia menetelmiä evankelis-luterilaisen seurakunnan viittomakieliseen kuurojen diakoniatyöhön, kun kuurojen yhteisöstä kuolee jäsen. Kuurojen diakoniatyössä on otettava huomioon kielelliset ja kulttuuriset erityispiirteet, sekä kuurojen yhteisöllisyys. Kuuleville suunnitellut toimintamuodot ei sellaisenaan ole omiaan toimimaan kuurojen parissa tehtävässä työssä. Opinnäytetyön kohderyhmäksi rajattiin yli 64-vuotiaat kuurot äidinkieleltään viittomakieliset henkilöt.
Opinnäytetyön osana koostettiin yksitoista menetelmää kuoleman käsittelyyn kuurojen kanssa. Osa menetelmistä soveltuu yksilö- ja osa ryhmätyöskentelyyn. Menetelmien kehittelyn pohjana käytettiin lähdekirjallisuutta, sekä ryhmämuotoisesta teemahaastattelusta kerättyä aineistoa. Opinnäytetyötä varten haastateltiin kolmea eläkeikäistä yli 64-vuotiasta äidinkieleltään viittomakielistä kuuroa. Kaikki haastateltavat olivat olleet lapsuuden perheissään ainoita kuuroja, eikä perheissä käytetty viittomakieltä.
Haastattelusta nousi esille, ettei kuolemaa ole käsitelty haastateltavien lapsuuden perheissä ollenkaan. Haastattelusta nousi esille myös viittomakielisen diakoniatyön tärkeys ja että kuurojen diakoniatyöntekijältä saa apua surun käsittelyn lisäksi myös käytännön asioiden hoitamiseen. Kuurojen työllä on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pitkät perinteet ja on tärkeää, että kuurojen sielunhoito, keskustelut, ryhmät ja muu käytännön apu tapahtuvat kuurojen omalla äidinkielellä viittomakielellä.
Opinnäytetyön osana koostettiin yksitoista menetelmää kuoleman käsittelyyn kuurojen kanssa. Osa menetelmistä soveltuu yksilö- ja osa ryhmätyöskentelyyn. Menetelmien kehittelyn pohjana käytettiin lähdekirjallisuutta, sekä ryhmämuotoisesta teemahaastattelusta kerättyä aineistoa. Opinnäytetyötä varten haastateltiin kolmea eläkeikäistä yli 64-vuotiasta äidinkieleltään viittomakielistä kuuroa. Kaikki haastateltavat olivat olleet lapsuuden perheissään ainoita kuuroja, eikä perheissä käytetty viittomakieltä.
Haastattelusta nousi esille, ettei kuolemaa ole käsitelty haastateltavien lapsuuden perheissä ollenkaan. Haastattelusta nousi esille myös viittomakielisen diakoniatyön tärkeys ja että kuurojen diakoniatyöntekijältä saa apua surun käsittelyn lisäksi myös käytännön asioiden hoitamiseen. Kuurojen työllä on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pitkät perinteet ja on tärkeää, että kuurojen sielunhoito, keskustelut, ryhmät ja muu käytännön apu tapahtuvat kuurojen omalla äidinkielellä viittomakielellä.