VELVOLLISUUDESTA ILOON : Diakoniatyöntekijöiden kokemuksia kutsumuksesta ja sen merkityksestä työssä.
Hokkanen, Auli; Juola, Marjaana (2014)
Hokkanen, Auli
Juola, Marjaana
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404244873
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404244873
Tiivistelmä
Hokkanen, Auli & Juola, Marjaana. Velvollisuudesta iloon. Diakoniatyöntekijöiden kokemuksia kutsumuksesta ja sen merkityksestä työssä. Diakonia ammattikorkeakoulu, kevät 2014, 56 sivua, 1 liite. Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi (AMK) + diakoniatyöntekijän virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön keskeisenä tutkimustavoitteena oli selvittää, miten nykypäivän diakoniatyöntekijät kokevat kutsumuksen ja sen merkityksen omassa työssään. Tutkimuksen kohderyhmä koostui kuudesta Kuopion ja Oulun hiippakunnissa työskentelevästä seurakunnan diakoniatyöntekijästä. Tutkimus oli kvalitatiivinen, ja se toteutettiin teemahaastatteluin. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä.
Tutkimustulosten perusteella voi todeta, että haastateltaville juuri kutsumus antoi lähtökohdan diakoniatyölle, ja heille kutsumuksen merkitys diakoniatyössä oli suuri. Kutsumuksen vaikutuksesta oma työ koettiin merkityksellisenä. Haastateltavat määrittelivät kutsumuksen olevan sitä, että diakoniatyöntekijä kokee olevansa omassa työssään oikeassa paikassa, oikeassa tehtävässä Jumalan käytössä. Esille tuli hyvin erilaisia keinoja kutsumuksen vahvistamiseen; päällimmäisenä oman hengellisen elämän hoitaminen. Tutkimuksen perusteella voimakkaalla kutsumuksella havaittiin olevan myös kääntöpuolensa. Haastateltavat toivat esiin kuinka voimakkaan kutsumuksen omaava työntekijä voi kokea ristiriitaa oman kutsumuksensa ja työnantajan odotusten kanssa tai kyseenalaistaa työtoverinsa kutsumuksen. Nämä voivat merkitä ristiriitoja työyhteisössä. Työn merkityksellisyyden kokeminen ja kutsumuksen vahvistuminen edellytti haastateltavien mukaan myös työyhteisön ja esimiehen tukea.
Opinnäytetyön keskeisenä tutkimustavoitteena oli selvittää, miten nykypäivän diakoniatyöntekijät kokevat kutsumuksen ja sen merkityksen omassa työssään. Tutkimuksen kohderyhmä koostui kuudesta Kuopion ja Oulun hiippakunnissa työskentelevästä seurakunnan diakoniatyöntekijästä. Tutkimus oli kvalitatiivinen, ja se toteutettiin teemahaastatteluin. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä.
Tutkimustulosten perusteella voi todeta, että haastateltaville juuri kutsumus antoi lähtökohdan diakoniatyölle, ja heille kutsumuksen merkitys diakoniatyössä oli suuri. Kutsumuksen vaikutuksesta oma työ koettiin merkityksellisenä. Haastateltavat määrittelivät kutsumuksen olevan sitä, että diakoniatyöntekijä kokee olevansa omassa työssään oikeassa paikassa, oikeassa tehtävässä Jumalan käytössä. Esille tuli hyvin erilaisia keinoja kutsumuksen vahvistamiseen; päällimmäisenä oman hengellisen elämän hoitaminen. Tutkimuksen perusteella voimakkaalla kutsumuksella havaittiin olevan myös kääntöpuolensa. Haastateltavat toivat esiin kuinka voimakkaan kutsumuksen omaava työntekijä voi kokea ristiriitaa oman kutsumuksensa ja työnantajan odotusten kanssa tai kyseenalaistaa työtoverinsa kutsumuksen. Nämä voivat merkitä ristiriitoja työyhteisössä. Työn merkityksellisyyden kokeminen ja kutsumuksen vahvistuminen edellytti haastateltavien mukaan myös työyhteisön ja esimiehen tukea.