ANSIOTYÖ JA OMAISHOITO : Työssäkäyvien omaishoitajien ja työnantajien kokemuksia ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamista tukevista keinoista Etelä-Savon alueella
Nykänen, Mari (2014)
Nykänen, Mari
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404244768
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404244768
Tiivistelmä
Nykänen, Mari. Ansiotyö ja omaishoito – Työssäkäyvien omaishoitajien ja työnantajien kokemuksia ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamista tukevista keinoista Etelä-Savon alueella. Pieksämäki, kevät 2014. Sivumäärä 74, 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittaminen on ajankohtainen aihe, joka on ollut paljon esillä myös mediassa viime aikoina. Opinnäytetyöni tavoite oli selvittää minkälaisia tukimuotoja ansiotyössä käyvillä omaishoitajilla oli käytössä työn ja omaishoidon yhteensovittamisessa. Lisäksi tarkastelin, ovatko työnantajien tarjoamat tukimuodot ja työntekijöiden saamat tukimuodot yhteneväisiä.
Tutkimukseni oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Joulukuun 2012 ja helmikuun 2013 välisenä aikana lähetettiin kysely noin 6000 eteläsavolaiselle työntekijälle suoraan sähköpostitse. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää työssäkäyvien läheistään hoitavien kokemuksia työelämän ja omaishoidon yhteensovittamisesta sekä niistä keinoista, jotka auttaisivat jaksamaan paremmin. Työntekijöille suunnattuun kyselyyn saatiin 134 vastausta. Tammikuussa 2014 lähetettiin työnantajille/esimiehille suunnattu kysely. Kyselyjä lähetettiin sähköpostitse suoraan noin 500 eteläsavolaiselle työnantajalle/esimiehelle. Kyselyyn vastasi 53 henkilöä.
Tutkimuksessa tuli ilmi, että työpaikoilla tiedettiin ja tiedotettiin liian vähän erilaisista tukimuodoista ansiotyön ja läheisen hoitamisen yhteensovittamiseksi. Yleisimmät käytössä olevat tukimuodot olivat työaikojen joustot, mahdollisuus poistua työpaikalta kesken työvuoron äkillisissä hoitotilanteissa, osa-aikatyö ja mahdollisuus järjestellä loma-aikoja. Työn ja perheen yhteensovittamiskäytäntöjä ei ollut kirjattu ylös suurimmassa osassa työpaikkoja.
Yli puolella työntekijäkyselyyn vastanneilla oli ajoittain vaikeuksia keskittyä työhönsä. Ajan puute, jatkuva huoli hoidettavasta ja vaikeus hoitaa asioita työaikana hankaloitti työn ja omaishoitajuuden yhteensovittamista. Työnantajat toivoivat avoimuutta ja joustavuutta työpaikoille. Omaishoidon tilanteesta pitäisi uskaltaa kertoa työnantajalle, jotta siihen voitaisiin reagoida. Yhteiskunnalta työnantajat toivoivat taloudellista tukea esimerkiksi työaikojen menetyksiin.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ansiotyön ja läheisen hoitaminen on haastavaa ja edellyttää työpaikoilla sekä yhteiskunnan tasolla niin käytännön toimenpiteitä kuin myös asenteiden muutosta. Väestön ikääntyessä ja laitospaikkojen vähentämisen myötä työssäkäyvien läheistään hoitavien määrä tulee lisääntymään, joten tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän joustavia ja hoivamyönteisiä työelämän käytäntöjä.
Ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittaminen on ajankohtainen aihe, joka on ollut paljon esillä myös mediassa viime aikoina. Opinnäytetyöni tavoite oli selvittää minkälaisia tukimuotoja ansiotyössä käyvillä omaishoitajilla oli käytössä työn ja omaishoidon yhteensovittamisessa. Lisäksi tarkastelin, ovatko työnantajien tarjoamat tukimuodot ja työntekijöiden saamat tukimuodot yhteneväisiä.
Tutkimukseni oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Joulukuun 2012 ja helmikuun 2013 välisenä aikana lähetettiin kysely noin 6000 eteläsavolaiselle työntekijälle suoraan sähköpostitse. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää työssäkäyvien läheistään hoitavien kokemuksia työelämän ja omaishoidon yhteensovittamisesta sekä niistä keinoista, jotka auttaisivat jaksamaan paremmin. Työntekijöille suunnattuun kyselyyn saatiin 134 vastausta. Tammikuussa 2014 lähetettiin työnantajille/esimiehille suunnattu kysely. Kyselyjä lähetettiin sähköpostitse suoraan noin 500 eteläsavolaiselle työnantajalle/esimiehelle. Kyselyyn vastasi 53 henkilöä.
Tutkimuksessa tuli ilmi, että työpaikoilla tiedettiin ja tiedotettiin liian vähän erilaisista tukimuodoista ansiotyön ja läheisen hoitamisen yhteensovittamiseksi. Yleisimmät käytössä olevat tukimuodot olivat työaikojen joustot, mahdollisuus poistua työpaikalta kesken työvuoron äkillisissä hoitotilanteissa, osa-aikatyö ja mahdollisuus järjestellä loma-aikoja. Työn ja perheen yhteensovittamiskäytäntöjä ei ollut kirjattu ylös suurimmassa osassa työpaikkoja.
Yli puolella työntekijäkyselyyn vastanneilla oli ajoittain vaikeuksia keskittyä työhönsä. Ajan puute, jatkuva huoli hoidettavasta ja vaikeus hoitaa asioita työaikana hankaloitti työn ja omaishoitajuuden yhteensovittamista. Työnantajat toivoivat avoimuutta ja joustavuutta työpaikoille. Omaishoidon tilanteesta pitäisi uskaltaa kertoa työnantajalle, jotta siihen voitaisiin reagoida. Yhteiskunnalta työnantajat toivoivat taloudellista tukea esimerkiksi työaikojen menetyksiin.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ansiotyön ja läheisen hoitaminen on haastavaa ja edellyttää työpaikoilla sekä yhteiskunnan tasolla niin käytännön toimenpiteitä kuin myös asenteiden muutosta. Väestön ikääntyessä ja laitospaikkojen vähentämisen myötä työssäkäyvien läheistään hoitavien määrä tulee lisääntymään, joten tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän joustavia ja hoivamyönteisiä työelämän käytäntöjä.