Kivunhoito päivystysvastaanotolla lapsen näkökulmasta

Abstract

Blommendahl, Erja. Kivunhoito päivystysvastaanotolla lapsen näkökulmasta. Helsinki, kevät 2014, 53 sivua, 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysala, hoitotyön koulutusohjelma, hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK).

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka lapset kokevat oman kipunsa ja sen hoidon päivystysvastaanotolla sekä minkälainen kokemus päivystyksessä käynti oli lapsille. Tavoitteena oli selvittää, miten lasten kivunhoito toteutui lapsen näkökulmasta. Haastattelukysymyksillä selvitettiin oliko lapsilla kipua, missä kipua oli ja miltä se lapsista tuntui sekä kykenivätkö lapset kertomaan kivustaan ja sen voimakkuudesta. Kivun hoitoa kuvaavina kysymyksinä lapsilta kysyttiin lääkittiinkö heitä ja jos lääkittiin, kerrottiinko, mitä lääkettä annettiin ja miksi sekä arvioitiinko kivun hoidon toteutumista. Tutkimuksen tavoitteena oli saada uutta tietoa jota voidaan hyödyntää hoitotyön ja kivunhoidon kehittämisessä sekä voidaan käyttää hoitohenkilökunnan koulutuksessa.

Tämä opinnäytetyö on pääosin kvalitatiivinen tutkimus, mutta tutkimusaiheen luonteen vuoksi siitä löytyy myös kvantitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Tutkimusaineisto kerättiin haastatteluilla. Kohderyhmänä olivat päivystysvastaanotolla asiakkaana olevat 5–10-vuotiaat lapset, jotka kokivat kipua tullessaan. Tutkimuksen luotettavuuden säilymisen vuoksi haastateltiin vain suomenkielisiä lapsia. Valintakriteereihin vaikuttivat lapsen halukkuus ja vanhempien suostumus sekä päivystykseen tulosyy. Tutkimus toteutettiin Vantaan terveyskeskuspäivystyksessä marraskuun 2013 aikana. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Kipukyselyn tuloksista voidaan suoraan todeta, että päivystykseen tullessaan haastatelluista lapsista kaikki kokivat jonkin asteista kipua. Lapset kokivat kivun pääsääntöisesti kamalalta ja se tuntui pahalta. Opinnäytetyön tuloksia tarkastelemalla voidaan todeta kivunhoidon suurimmaksi osaksi onnistuneen, mutta siinä on vielä parantamisen varaa. Lapset tulisi ottaa paremmin huomioon ja heiltä pitäisi muistaa kysyä kivusta. Tutkimustuloksista selvisi, että vain yhdeltä lapselta kysyttiin kivusta eikä kipumittareita käytetty kivun arviointiin. Lapset kertoivat hoitajien antaman kivunhoidon auttavan kipuun ja he olivat tyytyväisiä kivunhoitoon, vaikka se ei ollut kaikilla lapsilla poistanut kipua kokonaan. Haastatteluissa nousi esille myös, että lapset olisivat kaivanneet jotain mieleistä tekemistä odotellessaan hoitajalle tai lääkärille pääsyä. He olisivat halunneet katsella lastenohjelmia, piirtää, lukea kirjoja tai kuunnella kun äiti lukee.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että 5–10-vuotiaat lapset pystyvät tuottamaan luotettavaa tietoa haastattelussa ja osaavat kertoa heidän kivustaan. Myös kipumittarin käyttö oli lapsille luontevaa. Voidaan todeta, että lasten kivun huomioimiseen ja hoitoon tulee kiinnittää enemmän huomiota. Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia, kuinka hyvin hoitohenkilökunta osaa tunnistaa ja tulkita kivun merkkejä lapsista. Asiasanat: kipu, hoito, arviointi, mittarit, päivystys, lapset, kokemukset

Blommendahl, Erja. Pain management from the perspective of a child in emergency room. Helsinki, Spring 2014, 53 p., 4 appendices. Language: Finnish. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing. Degree title: Nurse.

The purpose of the thesis was to study children´s experiences of pain and the treatment of pain in the emergency room. Children were interviewed to collect information about the children's pain experience and their experience of how the pain was managed. The aim of this study was to get new information that can be useful in developing nursing care and especially pain management. These research results can be used in the education of the nursing personnel.

This thesis is mainly qualitative but due to the nature of the research some quantitative aspects were included. To address the present research questions both approaches were considered valid. To collect the data for the present study ten children were interviewed. The interviews were conducted in the health-care centre of Vantaa in November 2013. The research material was analysed inductively by using content analysis.

Of the children interviewed, all of them felt some degree of pain. Children felt that the pain was horrible and it felt bad. Pain points were hand, ankle, stomach, finger, head, eye and ear. The results of this study suggest that the treatment of pediatric pain is mostly successful but nonetheless should be further improved. The results showed that only one child was asked about the pain. The results also showed that a pain meter had not been used to evaluate the pain. Children told that the treatment of pain given by the nurses helped, and that they were satisfied with the treatment of pain, even though the treatment was not completely taken the pain away. The non-medicine treatments were also used too little. The interviews brought out that the children would be yearning for something which they like to do while they wait. They would have liked to watch children's programs, draw, read books, or listen when mother reads.

The results can be taken advantage of when children’s pain treatment and the evaluation of pain are wanted to be developed. Children should be take better account of and the nurse should remember to ask for pain. As a conclusion, children from 5 to 10 years are able to tell reliable information in an interview and they know how to express the pain. Also, the pain measurement was natural for children. Follow-up research could explore how well the medical staff is able to recognize and interpret the signs of pain in children.

Key words: child’s pain, measuring pain, pain assessment, pain scale, emergency room, perspective of a child