Hyppää sisältöön
    • Suomeksi
    • På svenska
    • In English
  • Suomi
  • Svenska
  • English
  • Kirjaudu
Hakuohjeet
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.
Näytä viite 
  •   Ammattikorkeakoulut
  • Diakonia-ammattikorkeakoulu
  • Opinnäytetyöt (Avoin kokoelma)
  • Näytä viite
  •   Ammattikorkeakoulut
  • Diakonia-ammattikorkeakoulu
  • Opinnäytetyöt (Avoin kokoelma)
  • Näytä viite

Kokemuksia seurakuntien sururyhmien ohjaamisesta

Mäkelä, Anita (2014)

 
Avaa tiedosto
Anita_Makela.pdf (452.5Kt)
Lataukset: 


Mäkelä, Anita
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405076340
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ


Mäkelä, Anita. Kokemuksia seurakuntien sururyhmien ohjaamisesta. Diak Etelä, Helsinki, 64 s., 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi + diakoni (AMK).

Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa sururyhmäohjaajien kokemuksia seurakunnan sururyhmän ohjaustilanteista. Tarkoituksena on myös löytää Helsingin seurakuntayhtymälle uusia näkökulmia ja kehitysehdotuksia.

Teoreettisia lähtökohtia opinnäytetyössä oli useampia. Kirjallisuuskatsauksen jälkeen keskeisiksi tiedonlähteiksi nousivat Shep J. Jeffreys. Helena Erjanti, ja Marita Paunonen-Ilmonen. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, johon sisältyy yhteensä kuusi teemahaastattelua. Haastateltavina oli kuusi Helsinkiläisen seurakunnan sururyhmän ohjaajaa, neljä pappia ja kaksi diakonia. Haastattelut äänitettiin, litteroitiin ja jaettiin tutkimuskysymyksiin ja tehtäviin liittyviin temaattisiin ryhmiin.

Yksi keskeisistä tutkimustuloksista opinnäytetyössä oli, että sururyhmäohjaajat olivat motivoituneita ja kokevat työnsä intensiiviseksi, mutta palkitsevaksi. Luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin luomista pidettiin erittäin tärkeänä. Onnistunut ryhmäkokoonpano, ryhmädynamiikka ja vertaistuki nousivat keskeisiksi sururyhmätyöskentelyn voimavaroiksi. Suurin osa sururyhmänohjaajista teki työtä pareittain. Ohjaajat kokivat, että hyvä parityöskentely oli edellytys jaksamiselle ja että siitä oli apua ohjaustilanteissa. Parin kanssa käydyt jälkipuinnit ohjaustilanteiden päädyttyä olivat ohjaajille tärkeitä hetkiä. Työskentelymenetelmänä ekspressiivistä taideterapiaa käyttäneen ohjaajan kokemukset poikkesivat jonkin verran keskustelevien ryhmien ohjaajien kokemuksista. Lähes kaikki sururyhmän ohjaajat ilmaisivat kaipaavansa lisää ammatillista vertaistukea.

Asiasanat: seurakunnat, suruty, ryhmäohjaus, kokemukset
 
Kokoelmat
  • Opinnäytetyöt (Avoin kokoelma)
Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ja julkaisut
Yhteydenotto | Tietoa käyttöoikeuksista | Tietosuojailmoitus | Saavutettavuusseloste
 

Selaa kokoelmaa

NimekkeetTekijätJulkaisuajatKoulutusalatAsiasanatUusimmatKokoelmat

Henkilökunnalle

Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ja julkaisut
Yhteydenotto | Tietoa käyttöoikeuksista | Tietosuojailmoitus | Saavutettavuusseloste