Silti saa osallistua, vaikka olis ahdistus pahana: Kuntouttavan työtoiminnan etäryhmien arviointitutkimus

Abstract

Opinnäytetyössä arvioidaan kuntouttavaa työtoimintaa, joka toteutettiin kahdessa yksikössä etäyhteyksin. Arvioinnin tavoitteena oli selvittää toteutuvatko kuntouttavalle työtoiminnalle asetetut lainsäädäntöön ja valtakunnallisiin laatukriteereihin perustuvat tavoitteet, kun toiminta järjestetään etäyhteyksin. Palautetta koottiin palveluiden käyttäjiltä ja toimintaa ohjanneilta työntekijöiltä. Tulosten pohjalta koostettiin ideoita toiminnan jatkokehittämiseen.

Opinnäyte toteutettiin laadullisena arviointitutkimuksena. Arvioinnin kohteena oli Porissa ja Vantaalla etäyhteyksin toteutetut kuntouttavan työtoiminnan ryhmät. Vantaan ryhmän jäsenistä haastatteluun osallistui 11 ja Porista kuusi henkilöä. Lisäksi haastateltiin kahta Vantaan ryhmän ohjaajaa. Haastatteluteemoina olivat digiosaamisen merkitys, aktiivisuus, osallisuus ja vuorovaikutus, vuorokausirytmi sekä jatkosuunnitelmat ryhmätoiminnan jälkeen.

Tutkimuksessa tuli esille, että pilottiryhmien toimintaan osallistuneiden ohjaajien ja ryhmän jäsenten tietotekninen osaaminen oli hyvällä tasolla. Vaikka näissä ryhmissä tekninen osaaminen ei ollut ongelma, havaittiin tutkimuksen aikana, että ryhmätoiminnan tekniseen toteutukseen sekä verkkoympäristöön soveltuvan sisällön suunnitteluun on jatkossa varattava riittävästi aikaa. Ryhmäytymiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä keskinäisen vuorovaikutuksen syntyminen verkossa on hitaampaa kuin kasvokkaisessa toiminnassa.

Tutkimuksessa havaittiin, että pilottiryhmien ilmapiiri muodostui luottamukselliseksi ja turvalliseksi. Osallistujat kokivat pääasiassa aktiivisuutensa lisääntyneen ja vuorokausirytminsä parantuneen tai pysyneen ennallaan. Etänä toteutettavaan ryhmään osallistuminen koettiin helpoksi ja mahdolliseksi, vaikka olisi sosiaalisia ja fyysisiä rajoitteita. Erityisesti ahdistuksesta kärsivät henkilöt hyötyivät etätoiminnasta. Pilottiryhmien tilastoinnissa huomattiin myös poissaolojen ja keskeytysten vähentyneen etätoiminnan aikana.

Tutkimuksen lopputuloksena voidaan todeta, että etäyhteyksin toteutetulla kuntouttavalla työtoiminnalla on mahdollista saavuttaa lainsäädännön ja yleisten laatuvaatimusten asettamat tavoitteet. Pilotoiduissa kokonaisuuksissa kuntouttavalle työtoiminnalle asetetut laatukriteerit toteutuivat, mutta tutkimuksesta nousi esille, ettei pidemmällä aikavälillä etätoteutus välttämättä yksinään riitä. Sekä osallistujat että ohjaajat suosittelivat niin sanottua hybridimallia, jossa on sekä lähitoimintapäiviä että etätyöskentelyä joustavasti yhdistellen.

This thesis evaluates rehabilitative work activities carried out in two separate units via remote connection. The purpose of this evaluation was to find out if the goals determined by the law and national quality criteria were met when the activities were organized remotely. Feedback was collected from both ser-vice users as well as officials supervising the activities. Ideas for further development were gathered based on the results. The thesis was carried out as a qualitative evaluation research project with groups assembled in Pori and Vantaa. 11 people from the Vantaa group and six people from the Pori group participated in interviews. Additionally, two group supervisors from the Vantaa group were interviewed. Themes addressed during the interviews included the significance of digital competence, being active, participation and interaction, circadian rhythm, and people’s plans beyond the group activities.

The study showed that both the supervisors’ and group members’ ICT skills were at a good level. Even though technical competence was not an issue with the groups, the study brought up the fact that a sufficient amount of time for carrying out the technical implementation of the group activities as well as planning out content suitable for the online environment needs to be reserved in the future. Since mutual interaction forms more slowly through the internet compared to meeting in person, getting people to come together as a group re-quires special attention. The study also showed that the atmosphere within the pilot groups was trusting and safe. The participants generally experienced an increased level of activity, and that their circadian rhythm had either improved or at least stayed the same. Remote participation in the group activities was deemed easy and something that was possible to carry out even with social or physical limitations. People with anxiety issues were the ones to benefit the most from being able to participate remotely. Statistics also show that the number of absences and drop-outs was reduced during the remote activities.

In conclusion, the study showed that carrying out rehabilitative work activities remotely is possible to do in a way that meets the goals imposed by both the law as well as general quality criteria. The quality criteria set upon rehabilitative work activities were achieved with the pilot groups, but the study results also implied the fact that in the long run, remote participation alone might not be enough. The participants and the officials recommended a so-called hybrid model, combining both in-person attendances and remote participation in a flexible fashion.