Etäopetuksen vaikutus suomalaisen viittomakielen oppimiseen: selvitys Diakonia-ammattikorkeakoulun sekä Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kokemuksista

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää etäopetuksen vaikutuksia suomalaisen viittomakielen oppimiseen, saada opiskelijat pohtimaan omaa oppimistaan, sekä tarjota Diakonia-ammattikorkeakoululle ja Humanistiselle ammattikorkeakoululle mahdollisuus hyödyntää opinnäytetyötämme etäopetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä viittomakielen ja tulkkauksen koulutuksissa. Selvityksen kysely tehtiin tulkki (AMK) viittomakielen ja tulkkauksen opiskelijoille. Kysely lähetettiin Diakonia-ammattikorkeakoulun Turun-kampuksen ja Humanistisen ammattikorkeakoulun Helsingin-kampuksen 2.—4. vuoden opiskelijoille. Tavoite oli tuoda esille opiskelijoiden omia kokemuksia ja ajatuksia sekä saada opiskelijat pohtimaan omaa oppimistaan etäopetuksessa.

Opinnäytetyön aineistonhankintamenetelmänä oli määrällinen kyselyselvitys. Sähköisen Webropol-palvelun kyselyn avulla kartoitettiin opiskelijoiden näkökulmia esimerkiksi suomalaisen viittomakielen ymmärtämisestä, tuottamisesta ja tulkkauksesta. Tulokset analysointiin ja taulukoitiin Webropol-palvelua käyttäen. Kyselyyn vastasi yhteensä 52 opiskelijaa.

Kyselytutkimuksen vastauksista nousi esiin kolme pääteemaa: motivaation vähentyminen, tekniset ongelmat ja harjoittelun suorittaminen. Motivaation koettiin vähentyneen etäopiskelun aikana ja itsenäinen suorittaminen kuormittavana. Etäyhteyksiin liittyvien teknisten ongelmien ajateltiin hankaloittavan etäopetukseen osallistumista ja näin ollen viittomakielen ymmärtämisen ja tuottamisen oppimista. Lisäksi harjoittelun suorittamisessa suurimmalla osalla oli haasteita. Vastausten perusteella etäopetuksessa nähtiin kuitenkin myös hyviä puolia. Heittäytyminen ja opiskelijaryhmän edessä esiintyminen miellettiin helpommaksi etäyhteyksillä kuin fyysisesti koulussa luokkahuoneessa. Analysoinnin perusteella selvisi, että viittomakielen oppiminen koettiin haastavana etäopetuksessa.

This thesis studied how distance learning affected the learning of Finnish sign language from the student’s point of view. Investigation was made by using a quantitative questionnaire survey method. The questionnaire was sent to the interpreter students of Diaconia University of Applied Sciences campus of Turku and Humak University of Applied Sciences campus of Helsinki, classes 2.-4. The questionnaire gained 52 answers and the results are analysed based on these answers.

The aim of this thesis is to piece together if distance learning has had any effect in learning Finnish sign language according to the students. It was also stated that Humak University of applied sciences was interested in using the thesis to develop their interpreting education.

Three main themes stood out from the answer material: difficulties to carry out the internships, students’ lack of motivation and challenges with technology. Major part of the answers showed that students had difficulties accomplishing internships. Due to pandemic, students couldn’t accompany interpreters on their tasks. The second big theme was a lack of motivation. Students thought that distance learning and independent studying was both physically and mentally exhausting. Additionally technical issues made participating more difficult and perceiving visual language through the computer harder.

In conclusion the investigation shows that distance learning has an effect on studying sign language from the students’ point of view.