Asunnottomien terveys Helsingissä : Asunnottomien kokemuksia omasta terveydestään ja terveyspalveluista
Rytilahti, Petra; Sillanpää, Sonja; Wiklund, Mona (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052512087
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052512087
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä tutkimus Helsingin asunnottomien kokemuksista koskien heidän terveyttään ja terveyspalveluiden käyttöä. Tutkimuksessa haastateltiin asunnottomia henkilöitä. Haastatteluissa paneuduttiin muun muassa asunnottomien omiin näkemyksiin ja kokemuksiin heidän terveydestään, sekä siihen, millä tavalla asunnottomuus on heidän näkemyksensä mukaan vaikuttanut heidän terveyteensä. Tavoitteena oli kartoittaa asunnottomien terveystilannetta ja terveyspalveluiden saavutettavuutta heidän näkökulmastansa.
Aineiston keruumenetelmäksi valikoitui puolistrukturoitu haastattelu ja haastattelukysymykset pohjautuivat tutkimuskysymyksiin. Aineistoa analysoitaessa keskityttiin saatavilla olevaan haastattelumateriaalin, sekä jo olemassa olevan ja kerätyn tutkimustiedon hyödyntämiseen. Aineiston analysointi toteutui kvalitatiivisena eli laadullisena analyysina.
Teoreettisessa osuudessa kävimme läpi asunnottomuuden ilmentyvyyttä ja tietoa asunnottomuudesta ilmiönä. Jo olemassa olevan kirjallisen aineiston avulla asunnottomien terveyttä lähestyttiin kartoittamalla asunnottomien terveysongelmia sekä kohdennettuja saatavilla olevia terveyspalveluja.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että asunnottomuus oli vaikeuttanut mahdollisuuksia pitää huolta omasta terveydestä. Selviä haasteita olivat säännöllisen päivärytmin puuttuminen ja jatkuva väsymys. Tunteita tuuliajolla olemisesta kaiken säännöllisyyden puutteen vuoksi nousi esiin. Kokemukset saadusta hoidosta sekä kohtaamisesta olivat vaihtelevia, eikä hoitoon pääseminen ollut aina toteutunut. Terveydenhuollon palvelusta riippuen hoitoa oli saatu jossain vaiheessa, mikäli sitä itse oli jaksanut hakea. Toiveita hyvästä hoidosta, arvostuksesta asunnottomuudesta huolimatta sekä hoitoon helpommin pääsemisestä nousi esiin.
Johtopäätöksenä asunnottomien henkilöiden omiin kokemuksiin pohjautuen voitaisiin ajatella asunnottomien kokevan terveytensä yleisesti hyväksyttävämpänä, sen tilasta riippumatta. Tämän seurauksena asunnottomien voitaisiin ajatella kokevan riittäväksi sen, että terveyteen vaikuttavien ongelmien ja niistä seuraavien mahdollisten oireiden kanssa pystyy vain elämään, jopa ilman asianmukaista hoitoa.
Aineiston keruumenetelmäksi valikoitui puolistrukturoitu haastattelu ja haastattelukysymykset pohjautuivat tutkimuskysymyksiin. Aineistoa analysoitaessa keskityttiin saatavilla olevaan haastattelumateriaalin, sekä jo olemassa olevan ja kerätyn tutkimustiedon hyödyntämiseen. Aineiston analysointi toteutui kvalitatiivisena eli laadullisena analyysina.
Teoreettisessa osuudessa kävimme läpi asunnottomuuden ilmentyvyyttä ja tietoa asunnottomuudesta ilmiönä. Jo olemassa olevan kirjallisen aineiston avulla asunnottomien terveyttä lähestyttiin kartoittamalla asunnottomien terveysongelmia sekä kohdennettuja saatavilla olevia terveyspalveluja.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että asunnottomuus oli vaikeuttanut mahdollisuuksia pitää huolta omasta terveydestä. Selviä haasteita olivat säännöllisen päivärytmin puuttuminen ja jatkuva väsymys. Tunteita tuuliajolla olemisesta kaiken säännöllisyyden puutteen vuoksi nousi esiin. Kokemukset saadusta hoidosta sekä kohtaamisesta olivat vaihtelevia, eikä hoitoon pääseminen ollut aina toteutunut. Terveydenhuollon palvelusta riippuen hoitoa oli saatu jossain vaiheessa, mikäli sitä itse oli jaksanut hakea. Toiveita hyvästä hoidosta, arvostuksesta asunnottomuudesta huolimatta sekä hoitoon helpommin pääsemisestä nousi esiin.
Johtopäätöksenä asunnottomien henkilöiden omiin kokemuksiin pohjautuen voitaisiin ajatella asunnottomien kokevan terveytensä yleisesti hyväksyttävämpänä, sen tilasta riippumatta. Tämän seurauksena asunnottomien voitaisiin ajatella kokevan riittäväksi sen, että terveyteen vaikuttavien ongelmien ja niistä seuraavien mahdollisten oireiden kanssa pystyy vain elämään, jopa ilman asianmukaista hoitoa.