Sairaanhoitajan osaamisvaatimukset hengityksen seurannassa ja arvioinnissa tehohoitotyössä
Röhmö, Nea; Zinovkina, Jekaterina (2022)
Röhmö, Nea
Zinovkina, Jekaterina
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052712503
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052712503
Tiivistelmä
Hengitys on ihmiselle elintärkeää ja sen vaarantuessa ihminen voi menehtyä. Hengitystieongelmat ovat yleisiä tehohoidon potilailla. Tehohoidon potilailla on suurentunut riski hengitystieongelmien saamiselle sekä oireiden pahenemiselle. Suurin osa tehohoidossa työskentelevistä ammattilaisista on sairaanhoitajia ja heillä on vastuu potilaiden tarkkailusta. Hengityksen seuranta ja arviointi on oleellinen osa tehohoidossa työskentelevän sairaanhoitajan työtä, minkä vuoksi siihen liittyvä osaaminen on erityisen tärkeää.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia mitä osaamista sairaanhoitaja tarvitsee hengityksen seurantaan ja arviointiin tehohoitotyössä ja millaista tutkimustietoa aiheesta löytyy. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tavoitteena oli koota tutkimustuloksista yhteenveto, ja kuvailla sairaanhoitajien tarvitsemaa osaamista hengityksen seurannasta ja arvioinnista. Opinnäytetyön yhteistyökumppani on HUS Leikkaussalit, teho- ja kivunhoidon tulosyksikkö. Yhteistyökumppani hyödyntää opinnäytetyön tutkimustuloksia lähteenä tehohoidon perehdytystä päivitettäessä. Tutkimusainestoa etsittiin Cinahl, Pubmed, Medic ja ProQuest -tietokannoista ja lisäksi aineiston haussa tehtiin manuaalista hakua. Hakusanojen muodostamisessa hyödynnettiin PICo-menetelmää. Tutkimusaineistojen valinta toteutui tutkimuskysymyksen pohjalta sekä sisäänotto- ja ulosjättökriteerejä hyödyntämällä. Opinnäytetyöhön valikoitui 10 tutkimusaineistoa.
Tutkimustuloksissa ilmeni, että osaamisvaatimukset hengityksen seurantaan ja arviointiin ovat moninaisia. Sairaanhoitajan tulee ymmärtää ihmiskehon toimintaa, havaita potilaan voinnissa tapahtuvat muutokset sekä reagoida niihin välittömästi. Sairaanhoitajalla on oltava hyvät havainnointitaidot sekä tietämys hengityksen seurannan eri tarkkailumenetelmistä. Sairaanhoitajan on osattava käyttää tarkkailulaitteita sekä tulkita saatuja arvoja oikein soveltaen niitä potilaan taustasairauksiin. Hyvillä kommunikaatio- ja viestintätaidoilla oli selvä yhteys tehohoidon laatuun sekä potilasturvallisuuteen. Lisäksi tutkimustuloksista ilmeni, että sairaanhoitajat aliarvioivat potilaan kokeman hengenahdistuksen lähes aina ja sen vuoksi potilaan omaa kokemusta hengenahdistuksesta olisi kuunneltava enemmän potilaan hoitoa arvioitaessa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia mitä osaamista sairaanhoitaja tarvitsee hengityksen seurantaan ja arviointiin tehohoitotyössä ja millaista tutkimustietoa aiheesta löytyy. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tavoitteena oli koota tutkimustuloksista yhteenveto, ja kuvailla sairaanhoitajien tarvitsemaa osaamista hengityksen seurannasta ja arvioinnista. Opinnäytetyön yhteistyökumppani on HUS Leikkaussalit, teho- ja kivunhoidon tulosyksikkö. Yhteistyökumppani hyödyntää opinnäytetyön tutkimustuloksia lähteenä tehohoidon perehdytystä päivitettäessä. Tutkimusainestoa etsittiin Cinahl, Pubmed, Medic ja ProQuest -tietokannoista ja lisäksi aineiston haussa tehtiin manuaalista hakua. Hakusanojen muodostamisessa hyödynnettiin PICo-menetelmää. Tutkimusaineistojen valinta toteutui tutkimuskysymyksen pohjalta sekä sisäänotto- ja ulosjättökriteerejä hyödyntämällä. Opinnäytetyöhön valikoitui 10 tutkimusaineistoa.
Tutkimustuloksissa ilmeni, että osaamisvaatimukset hengityksen seurantaan ja arviointiin ovat moninaisia. Sairaanhoitajan tulee ymmärtää ihmiskehon toimintaa, havaita potilaan voinnissa tapahtuvat muutokset sekä reagoida niihin välittömästi. Sairaanhoitajalla on oltava hyvät havainnointitaidot sekä tietämys hengityksen seurannan eri tarkkailumenetelmistä. Sairaanhoitajan on osattava käyttää tarkkailulaitteita sekä tulkita saatuja arvoja oikein soveltaen niitä potilaan taustasairauksiin. Hyvillä kommunikaatio- ja viestintätaidoilla oli selvä yhteys tehohoidon laatuun sekä potilasturvallisuuteen. Lisäksi tutkimustuloksista ilmeni, että sairaanhoitajat aliarvioivat potilaan kokeman hengenahdistuksen lähes aina ja sen vuoksi potilaan omaa kokemusta hengenahdistuksesta olisi kuunneltava enemmän potilaan hoitoa arvioitaessa.