”Tunnistin itsessäni sisukkuuden” :vanhuspalveluiden esihenkilöiden kokemuksia oman resilienssinsä johtamisessa covid-19-pandemian alkaessa
Leeve, Minna (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052512066
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052512066
Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveysalan organisaatiot kehittävät rakenteitaan ja toimintatapojaan jatkuvassa muutoksessa. Kukaan ei ollut riittävästi varustautunut, kun maailmanlaajuinen covid-19-pandemia levittäytyi Suomeen keväällä 2020. Pandemiatilanteessa esihenkilöiden resilienssin ja itsensä johtamisen merkitys korostui. Esihenkilöiden oli joustettava muutoksen mukana, johdettava itseään sekä työntekijöitä haasteista huolimatta.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia vanhuspalveluyksiköiden esihenkilöiden kokemuksia henkilökohtaisen resilienssin muutoksista covid-19-pandemian alkuvaiheessa keväällä 2020. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa vanhuspalveluiden organisaatiolle resilienssin johtamisesta.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin syksyn 2021 alussa vanhuspalvelujen esihenkilöiden kokemuskirjoituksina. Kokemuskirjoituksia saatiin seitsemän kappaletta. Opinnäytetyössä tehtiin teoriaohjaava laadullinen sisällönanalyysi.
Tuloksista päätellen esihenkilöt tunnistivat vahvuuksiansa ja onnistumisiansa kirjoittaessaan kokemuksistaan pandemian alkuajasta. Heillä oli kykyä toimivaan vuorovaikutukseen työyhteisössä ja lisäksi heidän organisaationsa mahdollisti palautteen saamisen. Vastaajat kokivat kokemuskirjoittamisen olleen pysähtymishetki, joka oli mahdollistanut itsensä johtamiseen liittynyttä oppimista.
Opinnäytetyö osoitti henkilökohtaisen resilienssin muutoksen tapahtuvan silloin, kun esihenkilöllä oli resilienssipotentiaalia. Lisäksi esihenkilöiden tuli saada organisaatiolta sellaista tukea, joka mahdollisti pysähtymisen asian äärelle. Pysähtyminen auttoi oivaltamaan ja mahdollisti resilienssin muutokseen. Toimintakyky vahvistui, kun henkilö ymmärsi onnistuneensa itsensä johtamisessa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia vanhuspalveluyksiköiden esihenkilöiden kokemuksia henkilökohtaisen resilienssin muutoksista covid-19-pandemian alkuvaiheessa keväällä 2020. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa vanhuspalveluiden organisaatiolle resilienssin johtamisesta.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin syksyn 2021 alussa vanhuspalvelujen esihenkilöiden kokemuskirjoituksina. Kokemuskirjoituksia saatiin seitsemän kappaletta. Opinnäytetyössä tehtiin teoriaohjaava laadullinen sisällönanalyysi.
Tuloksista päätellen esihenkilöt tunnistivat vahvuuksiansa ja onnistumisiansa kirjoittaessaan kokemuksistaan pandemian alkuajasta. Heillä oli kykyä toimivaan vuorovaikutukseen työyhteisössä ja lisäksi heidän organisaationsa mahdollisti palautteen saamisen. Vastaajat kokivat kokemuskirjoittamisen olleen pysähtymishetki, joka oli mahdollistanut itsensä johtamiseen liittynyttä oppimista.
Opinnäytetyö osoitti henkilökohtaisen resilienssin muutoksen tapahtuvan silloin, kun esihenkilöllä oli resilienssipotentiaalia. Lisäksi esihenkilöiden tuli saada organisaatiolta sellaista tukea, joka mahdollisti pysähtymisen asian äärelle. Pysähtyminen auttoi oivaltamaan ja mahdollisti resilienssin muutokseen. Toimintakyky vahvistui, kun henkilö ymmärsi onnistuneensa itsensä johtamisessa.