Vierellä-opas, avuksi hengelliseen tukemiseen saattohoidon vapaaehtoisille
Halonen, Päivi; Jääskeläinen, Niina (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060515486
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060515486
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää saattohoidon laatua vapaaehtoistoiminnan kautta. Opinnäytetyön tavoitteena on antaa saattohoidon vapaaehtoistoimijoille tietoa ja rohkaisua hengelliseen tukemiseen. Opinnäytetyö toteutettiin kehittämispainotteisena. Opinnäytetyön tuotoksena tehtiin hengellisen tukemisen opas.
Suomessa saattohoitoa toteutetaan erilaisissa sosiaali- ja terveysalan yksiköissä. Palliatiivista hoitoa pyritään kehittämään asiakaslähtöisemmäksi. Kehittämisen lähtökohtana on potilaan ja hänen omaistensa kokemukset ja tarpeet. Suomessa saattohoidon laadun taso vaihtelee ja kehittämistyö on vielä kesken.
Suomalaisessa hoitokulttuurissa ei ole totuttu hyödyntämään vapaaehtoistoimijoiden osaamista. Heidän tuoma lisäarvo hoitotyön laatuun on kuitenkin merkittävää. Saattohoidossa vapaaehtoistoimijat pystyvät antamaan tukeaan henkiseen ja hengelliseen tarpeeseen. Vapaaehtoisilla on aikaa olla läsnä, jotta kuolevan potilaan ei tarvitse olla yksin.
Saattohoidon vapaaehtoistoimijat koulutetaan tehtävään, koska työ on vaativaa. Koulutuksen sisältö ja laajuus on riippuvainen siitä tahosta, joka sitä tarjoaa. Koulutus voi olla kattava tai se voi olla lyhytmuotoinen opastus saattohoidon vapaaehtoistoimijan tehtävään. Henkilöstön vajeen lisääntyessä vapaaehtoistoiminnan arvo kasvaa.
Hengellisen tuen antaminen on suomalaisessa hoitokulttuurissa aliarvostettua. Henkilökunta kokee, ettei sillä ole siihen tarvittavaa osaamista, eikä aikaa. Jotta kuoleva voi kuolla sisäisesti rauhassa, on tärkeää, että eksistentiaalisten kysymysten käsittelyyn on mahdollisuus silloin, kun potilas tätä toivoo.
Suomessa saattohoitoa toteutetaan erilaisissa sosiaali- ja terveysalan yksiköissä. Palliatiivista hoitoa pyritään kehittämään asiakaslähtöisemmäksi. Kehittämisen lähtökohtana on potilaan ja hänen omaistensa kokemukset ja tarpeet. Suomessa saattohoidon laadun taso vaihtelee ja kehittämistyö on vielä kesken.
Suomalaisessa hoitokulttuurissa ei ole totuttu hyödyntämään vapaaehtoistoimijoiden osaamista. Heidän tuoma lisäarvo hoitotyön laatuun on kuitenkin merkittävää. Saattohoidossa vapaaehtoistoimijat pystyvät antamaan tukeaan henkiseen ja hengelliseen tarpeeseen. Vapaaehtoisilla on aikaa olla läsnä, jotta kuolevan potilaan ei tarvitse olla yksin.
Saattohoidon vapaaehtoistoimijat koulutetaan tehtävään, koska työ on vaativaa. Koulutuksen sisältö ja laajuus on riippuvainen siitä tahosta, joka sitä tarjoaa. Koulutus voi olla kattava tai se voi olla lyhytmuotoinen opastus saattohoidon vapaaehtoistoimijan tehtävään. Henkilöstön vajeen lisääntyessä vapaaehtoistoiminnan arvo kasvaa.
Hengellisen tuen antaminen on suomalaisessa hoitokulttuurissa aliarvostettua. Henkilökunta kokee, ettei sillä ole siihen tarvittavaa osaamista, eikä aikaa. Jotta kuoleva voi kuolla sisäisesti rauhassa, on tärkeää, että eksistentiaalisten kysymysten käsittelyyn on mahdollisuus silloin, kun potilas tätä toivoo.