“Mä oon tullu nähdyksi ja mua on otettu mukaan”: kokemusasiantuntijuuden merkitys diakoniatyössä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Helsingin Seurakuntayhtymän Varustamoilla tapahtuvan, kokemusasiantuntijoiden ja diakoniatyötä tekevien työntekijöiden työparityöskentelyn hyviä käytäntöjä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä näkyväksi millaista kokemusasiantuntijoiden ja heidän kanssaan työskentelevien diakoniatyötä tekevien työntekijöiden välinen yhteistyö jo oli ja miten sitä voisi kehittää. Lisäksi haluttiin tuoda esille, millaista lisäarvoa kokemusasiantuntijoiden kanssa tehty työ antoi. Tarkoituksena oli myös selvittää, millainen merkitys kokemusasiantuntijoiden hiljaisella tiedolla oli.

Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jossa käytettiin tiedonhankintamenetelmänä teemahaastatteluja. Haastattelujen aineisto jaettiin kolmeen pääteemaan, jotka olivat yhteistyö, kehittäminen ja hiljainen tieto. Haastateltavat olivat Varustamojen diakonisessa työssä toimineita kokemusasiantuntijoita ja kokemusasiantuntijoiden kanssa työtä tehneitä työntekijöitä. Haastattelut tehtiin kasvokkain ja verkkokokousalusta Teamsin välityksellä ja tallennettiin, jonka jälkeen ne litteroitiin ja koodattiin käsiteltävään muotoon.

Saadun mukaan työntekijöiden kokemus oli, että kokemusasiantuntijan läsnäolo kohtaamistilanteissa madalsi kohdattavien kynnystä kertoa asioistaan. Työntekijät kokivat, että yhteistyö avasi heidän työlleen uusia suuntia ja antoi näkökulmaa työssä kohdattuihin ilmiöihin. Kokemusasiantuntijat nähtiin tärkeänä resurssina diakoniatyössä. Kokemusasiantuntijat kokivat saavansa merkityksen kokemuksia, kun he pystyivät hyödyntämään työssä omaa aikaisempaa kokemustaan ja osaamistaan.

Kokemusasiantuntijoiden hiljainen tieto näkyy diakoniatyössä heidän omakohtaisesta kokemuksestaan nousevana asiantuntijuutena. Työparityöskentelyssä tämän osaamisen hyödyntäminen täydensi työntekijän ammatillista lähestymistapaa tarjoamalla kohdattaville vertaistuellista tarttumapintaa.