"Tuntuu vähän kuin kotiinsa tulis": haastattelututkimus matalan kynnyksen kohtaamispaikka Positiimin kävijöille

Abstract

Opinnäytetyön yhteistyökumppanina toimi Porin kaupungin kohtaamispaikka Positiimi. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten Positiimin kävijät kokevat Positiimin toiminnan ja onko siinä kehittämiskohteita. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, onko Positiimissa käyminen vaikuttanut kävijöiden mielen hyvinvointiin. Tavoitteena oli, että Positiimi saa tietoa kävijöidensä kokemuksista ja voi niiden pohjalta kehittää toimintaansa ja perustella toimintansa jatkumista sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuessa.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmäksi valittiin teemahaastattelut. Teemahaastatteluihin osallistui vapaaehtoisesti yhdeksän Positiimin kävijää. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui haastatteluissa esille tulleista teemoista; mielenterveydestä, mielen hyvinvoinnista ja mielenterveystyöstä.

Tutkimustulosten mukaan Positiimin kävijät olivat tyytyväisiä Positiimin toimintaan nykyisellään. Paikan ilmapiiri koettiin hyväksi ja työntekijöitä kehuttiin. Positiimin ohjattuun yhteiseen toimintaan oltiin pääosin tyytyväisiä, mutta tämän lisäksi toivottiin keskustelupiiriä tietystä aiheesta ja enemmän yhteisiä pelihetkiä, muunkin kuin biljardin yhteydessä. Haastattelujen perusteella kehittämiskohteeksi ilmeni lisäksi Positiimin tiloissa toimivan Cafe Sarastuksen työntekijöiden puutteellinen perehdytys kahvilatyöskentelyyn.

Positiimissa käyminen on tuonut kävijöiden elämään rutiinia, mukavaa toimintaa ja sosiaalisia vuorovaikutussuhteita. Haastatellut kokivat Positiimissa käymisen ylläpitäneen tai parantaneen heidän hyvinvointiaan sekä vähentäneen yksinäisyyttä ja masennusoireita. Muutama vastaaja koki, ettei Positiimissa käymisen lisäksi tarvitse enää mielenterveyspalveluita.

Tulokset osoittavat matalan kynnyksen palveluiden toimivan tehokkaasti ehkäisevän mielenterveystyön ja mielenterveyden edistämisen kentillä. Positiimin kaltaisten kohtaamispaikkojen merkitys mielen hyvinvoinnille tulee huomioida sosiaali- ja terveyspalvelujen muutoksessa ja hyvinvointialueiden voimaantullessa.

This thesis was made in cooperation with Positiimi. Positiimi is located in Pori and it functions as an open meeting place for all adults. The purpose of the thesis was to find out how Positiimi's visitors experience Positiimi's activities and whether there are any areas for them to improve. The purpose was also to find out whether visiting Positiimi has affected visitors’ mental well-being. The goal of the thesis was that Positiimi gets information about the experiences of its visitors and can develop their services based on the outcome of this research. The goal was also that Positiimi can justify the continuation for their services when the social and health services are reformed.

The thesis was executed as a qualitative research project. The data was collected through semi-structured theme interviews. Nine of Positiimi’s visitors voluntarily participated in these interviews. The research material was analyzed using material-oriented content analysis. The theoretical framework of the thesis is formed by the same themes that came up in the interviews: mental health, mental well-being and mental health work.

The research results suggest that Positiimi’s visitors was quite satisfied with Positiimi’s current services. The atmosphere of the place was perceived as good and the employees were praised. They were mostly satisfied with Positiimi's guided joint activities, but in addition to this, they hoped for a discussion circle on specific topics and more of shared game moments, other than just playing the billiards. Based on the interviews the lack of familiarization of the employees of Cafe Sarastus appeared as an area for development. Cafe Sarastus is a cafe which opperates in Positiimi’s premises.

Visiting Positim has brought routine, pleasant activities and social interactions to visitors’ lives. The interviewees felt that visiting Positiimi maintained or improved their well-being and reduced loneliness and depressive symptoms. A few respondents felt that they no longer needed any mental health services and going to Posiitimi provided enough support.

The results showed that low-threshold services work effectively in the fields of preventive mental health work and mental health promotion. It is important when the reform of welfare areas come that we acknowledge the importance of meeting places like Positiimi for people’s mental well-being.