Selvitys paritulkkauksen tarpeesta puhevammaisten tulkkauksessa tulkkien näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää paritulkkauksen tarvetta ja toteutumista puhevammaisten tulkkauksessa. Tavoitteena oli lisätä tietoisuutta puhevammaisten tulkkauksen tarpeista paritulkkauksen käyttöön, löytää paritulkkaukselle sopivia toteutustapoja ja mahdollisesti edesauttaa paritulkkauksen käyttöönottoa puhevammaisten tulkkauksessa. Paritulkkauksen tarvetta selvitettiin haastattelemalla kolmea puhevammaisten tulkkia lähi- ja etähaastatteluna. Tulkeilla oli työkokemusta 5–15 vuotta. Kahdella näistä tulkeista oli kokemusta paritulkkauksesta ja yhdellä kiinnostusta keskustella aiheesta.

Opinnäytetyön aineistonhankintamenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu ja teemat olivat: (1) paritulkkauksen käytännöt, (2) tulkkien keskinäinen yhteistyö sekä (3) tulkkauksen laatu ja kuormittavuus. Haastattelut litteroitiin ja aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tuloksista selvisi, että paritulkkaus on puhevammaisten tulkkauksessa vähäistä. Vähäisyyden yhdeksi syyksi pohdittiin sitä, että aktiivista dialogitulkkausta on vähemmän puhevammaisten tulkkauksessa, kuin esimerkiksi viittomakielen tulkkauksessa, jossa paritulkkaus pyritään välittämään automaattisesti yli kaksi tuntia kestäviin tai vaativan tason tulkkauksiin. Kansaneläkelaitoksen (Kela) välityskriteerien mukaan vaativuuteen vaikuttaa esimerkiksi tulkkaustilanteen sisältö ja henkinen kuormitus. Puhevammaisten tulkkauksessa paritulkkausta tehdään pääasiassa työturvallisuustilanteissa, oikeustulkkauksessa ja ulkomaanmatkoilla. Yleisempi käytäntö on jakaa pitkä tulkkitilaus kahteen erilliseen työvuoroon kahdelle tulkille, kuin välittää tilaukseen paritulkkaus.

Yksi tärkeimmistä tuloksista oli, että paritulkkauksen edistämiseksi täytyisi määritellä puhevammaisten tulkkaukseen sopivat vaativan tason välityskriteerit, ja uudistaa tulkkauksen välitystä. Tulkit kokivat, että paritulkkaus voisi olla keino kuormittavuuden säätelyyn ja tulkkauksen laadun ylläpitämiseen. Paritulkkauksen tarve jakoi kuitenkin haastateltavien mielipiteitä, kaksi toivoi paritulkkaustyöskentelyn yleistymistä, ja yksi ei tuntenut tarvitsevansa sitä lisää omaan työntekoonsa. Paritulkkauksen tarvetta pitäisi selvittää tulkeilta ja asiakkailta, ja tuoda tulokset tietoisuuteen. Vammaisjärjestöt olisivat yksi ideaali kanava kartoittamaan asiakkaiden tarpeita ja kehittämään heidän palveluitaan.

Asiasanat: haastattelututkimus, kehittäminen, puhevammaisten tulkit