Päätoimisen kenttäjohtajuuden vaikutus johtamisen laatuun ja työhyvinvointiin
Janne, Törmänen (2023)
Janne, Törmänen
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120534542
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120534542
Tiivistelmä
Valtakunnallisessa Valvonta- ja hälytystoiminnan tilaselvityksen loppuraportissa on esitetty, että kenttätoiminnan johtamisjärjestelmä on pääsääntöisesti toimiva, mutta kehitystä toivottiin kenttäjohtajan henkilökohtaiseen johtamisosaamiseen, esimiesroolin vahvempaan omaksumiseen ja kenttätoiminnan tasalaatuiseen toimintaan. Lisäksi toivottiin mahdollisuutta päätoimiseen kenttäjohtamiseen. Oulun poliisilaitos päätti kokeilla vuoden verran päätoimista kenttäjohtamista ja tutkia, onko kokeilu kehittänyt kenttäjohtajien osaamista, operatiivista johtamista, työn tasapuolista jakautumista partioille, partion työn laatua, henkilöstön työhyvinvointia ja kenttäjohtajien johtamisen tasalaatuisuutta.
Opinnäytetyössä on käsitelty keskeiset teoriat koskien työhyvinvointia, laatua, rekrytointia ja muutoksen vaikutusta organisaatioon. Tutkimusaineisto on kerätty kahdella eri menetelmällä, eli määrällisellä ja laadullisella tutkimuksella. Työntekijöille lähetettiin kaksi kertaa sama kysely, joihin annettuja vastauksia verrattiin keskenään. Ensimmäinen kysely lähetettiin ennen kokeilua ja toinen kokeilun loppuvaiheessa. Lisäksi haastateltiin kahta ryhmänjohtajaa, kolmea kenttäjohtajaa ja kahta yleisjohtajaa.
Tutkimustulosten perusteella kokeilulla ei ollut vaikutusta työhyvinvointiin. Kokeilulla oli vaikutusta kenttä- ja ryhmänjohtajan toimintaan ja tutkimusaineiston perusteella johtaminen oli muuttunut laadukkaammaksi. Työ jakautui ryhmän sisällä tasapuolisemmin kokeilun ansiosta.
Opinnäytetyössä on käsitelty keskeiset teoriat koskien työhyvinvointia, laatua, rekrytointia ja muutoksen vaikutusta organisaatioon. Tutkimusaineisto on kerätty kahdella eri menetelmällä, eli määrällisellä ja laadullisella tutkimuksella. Työntekijöille lähetettiin kaksi kertaa sama kysely, joihin annettuja vastauksia verrattiin keskenään. Ensimmäinen kysely lähetettiin ennen kokeilua ja toinen kokeilun loppuvaiheessa. Lisäksi haastateltiin kahta ryhmänjohtajaa, kolmea kenttäjohtajaa ja kahta yleisjohtajaa.
Tutkimustulosten perusteella kokeilulla ei ollut vaikutusta työhyvinvointiin. Kokeilulla oli vaikutusta kenttä- ja ryhmänjohtajan toimintaan ja tutkimusaineiston perusteella johtaminen oli muuttunut laadukkaammaksi. Työ jakautui ryhmän sisällä tasapuolisemmin kokeilun ansiosta.