"Tää on ku toinen koti" : Nuorten näkemyksiä seurakunnan tiloista

Abstract

Adeola, Tea & Hakkarainen, Elina. “Tää on ku toinen koti”- nuorten näkemyksiä seura-kunnan tiloista. Syksy 2014, 57 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäki, Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus.

Opinnäytetyön tutkimustehtävänä oli selvittää, millaisia näkemyksiä nuorilla on seurakun-nan tiloista ja miten he kokevat ne. Tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, mitä nuoret ajattele-vat tilojen merkityksistä, varusteluista ja saavutettavuudesta sekä kuinka he kokevat hiljen-tymisen ja osallisuuden mahdollisuudet tiloissa. Lisäksi havainnoitiin tilojen esteettömyyttä ja pohdittiin sen vaikutusta tilatyöhön. Päätavoitteena oli saada nuorten oma ääni kuuluviin.

Tutkimusmenetelmä oli laadullinen, ja aineisto kerättiin jo olemassa olevista tutkimuksista sekä haastattelemalla kahdeksaa vapaaehtoista nuorta Kuopion evankelis-luterilaisessa seu-rakuntayhtymässä. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jonka pohjalta esitettiin tulokset ja päädyttiin johto-päätöksiin.

Tuloksista selvisi, että nuorten tiloissa nuoret viettivät paljon aikaa sosiaalisessa kanssa-käymisessä. Myös oleilu oli varsin yleistä ja nuoret nostivat esille näkökulman, ettei tilan tai sen varustelun tarvitse olla erikoinen. Haastatteluiden perusteella nuoret eivät kokeneet suurta tarvetta hiljentymiselle nuorten tiloissa. Haastatteluissa nousi monesti esille kodik-kuuden merkitys ja moni nuorista koki nuorten tilan itselleen toisena kotina. Nuorten mie-lestä helppo saavutettavuus oli tärkeää ja sijainnilla oli asiaan suuri merkitys. Helpon si-jainnin myötä kynnys mennä nuorten tilalle pieneni ja he kokivat keskeisen sijainnin mie-lekkäänä. Myös tiedottamisella oli merkitystä saavutettavuuteen ja jokainen haastatelluista koki, että tiedottaminen oli seurakunnissa riittävää. Nuorilta kysyttiin halukkuutta olla osal-lisena tilojen kehittämisessä ja moni oli sitä mieltä, että he voisivat olla mukana suunnitte-lemassa tai toteuttamassa nuorten tiloissa tehtäviä muutoksia. Yleisesti nuoret olivat kui-tenkin tyytyväisiä seurakunnan tiloihin.

Tutkimuksen perusteella tilat tukevat nuorten kohtaamisia, omaehtoista toimintaa ja ver-taissuhteiden syntymistä. Osallistumalla nuorten tiloissa järjestettyyn toimintaan nuorten kokema osallisuus ja yhteisöllisyys vahvistuvat. Kun nuoret kokevat osallisuutta nuorten tilojen sekä toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä, tila tuntuu enemmän omalta. Tilojen saavutettavuus vaikuttaa osallisuuden mahdollisuuksiin. Tutkimus haastaa seurakuntia pohtimaan nuorten tiloilla tehtävää toimintaa ja sen tarjoamia muotoja nuorten oman osalli-suuden lisäämiseksi.

Asiasanat: osallisuus, kirkon nuorisotyö, hiljentyminen, nuorisotyö, tila, saavutettavuus, esteettömyys, laadullinen tutkimus

Adeola, Tea & Hakkarainen, Elina. “This is like a second home” – the youth’s view on congregation spaces. 57 p., 3 appendices. Language: Finnish. Pieksämäki, Autumn 2014. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Option in Christian Youth Work. Degree: Bachelor of Social Services.

The aim of this thesis was to find out what kinds of views the youth had about congregation spaces and how they experience them. The goal was to bring forth information about what the youth think about participation, practice of spiritual silence, meanings, equipment and accessibility in the spaces. In addition the accessibility of the spaces was observed and its influence on space work was reflected. The main goal was to bring out the voices of the youth.

The research method was qualitative and the data consisted of existing research and was also collected by interviewing eight voluntary teens from the Evangelical Lutheran Parish Union of Kuopio. The method used was a theme interview and the interviews were analyzed by content analysis. Based on the analysis the results were set forth and the conclusions made.

The main finding was that the youth spent a lot of time socializing at the youth spaces. Loitering was also very common and the youth brought up the view that the space or its equipment do not need to be special. Based on the interviews the teens did not have a great urge for practice of spiritual silence in the youth spaces. The meaning of coziness stood out many times and many of the teens experienced the youth space as another home. The youth also thought that easy accessibility was important and the location had a big influence. With an easy location the barrier of going to the youth space was smaller and they felt that a central location was sensible. Furthermore, announcement of events from congregations had a meaning as a part of accessibility and the teens experienced that informing in the congregations was sufficient. The youth were asked about their will to participate in developing the youth spaces and many of them agreed that they could be involved in designing or executing the changes in the youth space. However, generally they were satisfied with the youth space.

In conclusion, it can be said that the youth experience versatile participation and a sense of community at the congregation spaces. The spaces support the youth’s encounters, spontaneous activity and originating peer relations. Participating in various activities at the spaces strengthens the youth’s experiences of participation. Through the possibilities of participation in designing and developing the youth spaces and activities, the space is felt to be more personal to the youth. Furthermore, the accessibility of the spaces has been observed to have an effect on the possibilities in participation. The research challenges congregations to reflect on the youth’s space work and the forms that it offers in order to increase the youth’s participation.

Key words: participation, church youth work, spiritual practice of silence, youth work, space, accessibility, qualitative research