Oltiin kuin samaa perhettä : vertaistuki ja hengellisyys seurakunnan sururyhmässä

Abstract

Opinnäytetyötutkimuksemme tarkoituksena ja tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia sururyhmän osallistujilla oli vertaistuesta ja hengellisyydestä sururyhmässä. Tutkimus toteutettiin erään pirkanmaalaisen seurakunnan sururyhmässä. Tutkimus tehtiin laadullisena tutkimuksena. Aineiston keruumenetelmänä toimi kyselylomake, joka sisälsi 16 avointa kysymystä. Kyselylomakkeeseen vastasi ryhmän yhdeksästä jäsenestä kuusi. Tutkimustulosten saamiseksi käytimme menetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu suruun, vertaistukeen ja hengellisyyden merkitykseen surun käsittelyssä liittyvästä kirjallisuudesta ja tutkimuksesta.

Opinnäytetyötutkimuksen tuloksina nousi esiin kolme teemaa sururyhmästä saatujen kokemusten taustalla. Nämä olivat ryhmän sosiaalinen vuorovaikutus vertaistuen muodostumisessa, koetun jakaminen vertaistuen syntymisessä ja hengellisyys osana sururyhmän luonnetta. Ryhmän sosiaalinen vuorovaikutus sisälsi ryhmän ilmapiirin, puhumisen helppouden, ryhmän sopivan koon ja oikea-aikaisuuden sekä ryhmänohjaajien ammatillisen osaamisen. Koetun jakaminen piti sisällään kokemuksen ymmärretyksi tulemisesta sekä tunteen yhteenkuuluvuudesta. Kolmas esiin noussut teema oli hengellisyys osana sururyhmän luonnetta. Tämä sisälsi sen, että hengellisyys on merkityksellinen osa surun käsittelyä ja luonnollinen osa sururyhmää. Lisäksi hengellisyyden kautta jaettu arvomaailma koettiin toivoa ja turvaa tuovana tekijänä.

Johtopäätöksenä tutkimuksesta voidaan todeta, että sururyhmän jäsenet ovat kokeneet saaneensa vertaistukea. Hengellisyyden kokemukset ryhmän jäsenille ovat jääneet tutkimuksen mukaan vähäisemmiksi, mutta hengellisyys koettiin luonnollisena osana sururyhmän kokonaisuutta.