Haastattelu- ja kyselytutkimus oppilaitostyön tuesta diakonia-alan opiskelijoiden ammatillisen identiteetin kehityksessä
Kivekäs, Kati; Suuronen, Niina (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404247517
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404247517
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten seurakunnan oppilaitostyö tukee Oulun diakoniaopiskelijoiden ammatillisen identiteetin kehitystä. Tätä tutkittiin kahdesta eri näkökulmasta ja kahdella tutkimusmenetelmällä. Tutkimuspainotteisen opinnäytetyön työelämätahona toimi Oulun seurakuntayhtymän oppilaitostyö, jonka näkökulma edusti yhtä tutkimuksen lähestymiskulmaa Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ollessa toisen tutkimusotteen kohteena.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena ja kvalitatiivisena saadaksemme monipuolista tutkimusaineistoa. Määrälliseen kyselytutkimukseen osallistui 59/156 diakonia-alan opiskelijaa. Asiantuntijahaastattelu toteutettiin kampuksen oppilaitostyöntekijälle ja toiselle seurakunnan oppilaitostyön asiantuntijalle. Seurakunnan oppilaitostyö oli kiinnostunut selvittämään Diakonia-ammattikorkeakoulussa diakonia-alaa opiskelevien käsitystä oppilaitostyöstä ja hyödyntämään saatua tutkimustietoa oman työnsä kehittämisessä.
Opiskelijoille suunnatusta kyselytutkimuksesta kävi ilmi, että puolet kyselyyn vastanneista eivät tiedä, kuka oppilaitostyötä tekee. Laadullinen haastattelututkimus toi esille, että oppilaitostyöntekijällä on monia eri tapoja tukea ammatillisen identiteetin kehitystä. Osaava ja ammattitaitoinen oppilaitostyöntekijä oli tavattavissa Oulun Diakonia-ammattikorkeakoulun kampuksella, mutta opiskelijoiden tavoittaminen oli haastavaa.
Oppilaitostyöntekijällä oli valmiudet tukea diakonia-alan opiskelijoiden ammatillista identiteettiä. Kun ammatillinen identiteetti vahvistui, opiskelijan ammatillinen varmuus kasvoi. Oppilaitostyöntekijän tukemismenetelminä olivat erilaiset keskustelu- ja osallistamistilanteet, jotka mahdollistivat kasvuprosessien käynnistymisen.
Tutkimustulokset osoittivat, että merkityksellisen vuorovaikutuksen syntyminen ei ole riippuvainen ajasta ja paikasta ja toisaalta sitä voidaan järjestää ennakolta tai se voi tapahtua täysin ennakoimatta. Tähän liittyy vielä paikan ulottuvuudet. Oppilaitostyöntekijällä oli mahdollisuus antaa tukea fyysisen kohtaamisen lisäksi myös puhelimitse ja sähköpostitse.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena ja kvalitatiivisena saadaksemme monipuolista tutkimusaineistoa. Määrälliseen kyselytutkimukseen osallistui 59/156 diakonia-alan opiskelijaa. Asiantuntijahaastattelu toteutettiin kampuksen oppilaitostyöntekijälle ja toiselle seurakunnan oppilaitostyön asiantuntijalle. Seurakunnan oppilaitostyö oli kiinnostunut selvittämään Diakonia-ammattikorkeakoulussa diakonia-alaa opiskelevien käsitystä oppilaitostyöstä ja hyödyntämään saatua tutkimustietoa oman työnsä kehittämisessä.
Opiskelijoille suunnatusta kyselytutkimuksesta kävi ilmi, että puolet kyselyyn vastanneista eivät tiedä, kuka oppilaitostyötä tekee. Laadullinen haastattelututkimus toi esille, että oppilaitostyöntekijällä on monia eri tapoja tukea ammatillisen identiteetin kehitystä. Osaava ja ammattitaitoinen oppilaitostyöntekijä oli tavattavissa Oulun Diakonia-ammattikorkeakoulun kampuksella, mutta opiskelijoiden tavoittaminen oli haastavaa.
Oppilaitostyöntekijällä oli valmiudet tukea diakonia-alan opiskelijoiden ammatillista identiteettiä. Kun ammatillinen identiteetti vahvistui, opiskelijan ammatillinen varmuus kasvoi. Oppilaitostyöntekijän tukemismenetelminä olivat erilaiset keskustelu- ja osallistamistilanteet, jotka mahdollistivat kasvuprosessien käynnistymisen.
Tutkimustulokset osoittivat, että merkityksellisen vuorovaikutuksen syntyminen ei ole riippuvainen ajasta ja paikasta ja toisaalta sitä voidaan järjestää ennakolta tai se voi tapahtua täysin ennakoimatta. Tähän liittyy vielä paikan ulottuvuudet. Oppilaitostyöntekijällä oli mahdollisuus antaa tukea fyysisen kohtaamisen lisäksi myös puhelimitse ja sähköpostitse.