Vastakertomukset ja toivottavat tulevaisuudet Korjauskaupungissa

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin narratiivisesti vastakertomuksia ja toivottavia tulevaisuuksia korjausaktivistien Kirje tulevaisuudesta -menetelmällä kirjoittamissa kirjeissä. Lisäksi pohdittiin narratiivien mahdollisuuksia toivottavaan muutokseen johtavien käytännön projektien mahdollistajina. Opinnäytetyö oli laadullinen ja siinä oli osallistuvan tutkimuksen piirteitä. Opinnäytetyössä hyödynnettiin viitekehystä, joka yhdisteli ekososiaalista hyvinvointikäsitystä, tulevaisuusnäkökulmaa ja narratiivien sosiaalista todellisuutta muokkaavaa luonnetta tutkivaa dialogista näkökulmaa.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia pistemäisesti, millaisia ekososiaalisesti kestäviä ja toivottavia tulevaisuuksia yhteisöllistä korjaamista edistävien aktivistien tulevaisuuskirjeistä nousee esiin. Edelleen tavoitteena oli aineiston analysoimisen ja teoriaan peilaamisen kautta pohtia, voiko vaihtoehtoisten, toivottavien tulevaisuuksien kuvitteleminen vahvistaa yhteisöjen resilienssiä muuttuvassa maailmassa ja mitä annettavaa tulevaisuusorientaation vahvistamisella voisi olla ekososiaalisen paradigmanmuutoksen kannalta. Lopuksi pohdittiin myös opinnäytetyössä testatun kaltaisten kuvittelumenetelmien soveltuvuutta sosiaalialan käytännön työssä.

Korjausaktivistien kirjoittamissa kirjeissä nousi esiin yhdistävinä teemoina kuvauksia arvojen ja elintapojen muutoksesta sekä korostunutta aktiivista toimijuutta erityisesti yhteisöllisyyteen ja kestävyystaitoihin liittyen. Länsimaista kulutuskeskeistä nykykulttuuria haastoi kirjeiden esiin tuoma kytkeytyminen ekosysteemeihin, vuodenkiertoon, lähiyhteisöön ja lähiympäristöön. Postmateriaalisten arvojen mukaista, ekososiaalisesti kestävää tulevaisuutta kuvitellessaan korjausaktivistit kykenivät asettumaan toisenlaiseen subjektin asemaan. Tämä saattoi auttaa heitä harjoittamaan mahdollisen tajuaan sekä vahvistamaan toimijuutta, osallisuutta ja tulevaisuusvaltaa.

The thesis explored narratively counter-narratives and desirable futures in the letters written by repair activists using the Letter from the Future method. In addition, the possibilities of narratives as enablers of practical projects leading to desirable change were discussed. The thesis was qualitative and had features of participatory research. The thesis used a framework that combined the eco-social concept of well-being, the future perspective, and the dialogic perspective to narratives that investigates their ability to shape social reality.

The aim of the thesis was to examine on a very small scale what kind of eco-socially sustainable and desirable futures emerge from the future letters written by activists promoting communal repair. Furthermore, the goal was to analyze the data and reflect on the theory to consider whether imagining alternative, desirable futures can strengthen communities' resilience in a changing world, and what the strengthening of future orientation could offer to the eco-social paradigm shift. Finally, the thesis also considered the applicability of imagining methods like the one tested in the process in the practical work of the social sector.

In the letters written by the repair activists, descriptions of the change in values and lifestyles, as well as emphasized active agency, especially in relation to community and sustainability skills, emerged as unifying themes. Western consumption-oriented contemporary culture was challenged by the connection brought up by the letters to ecosystems, the cycle of the year, the immediate community and the surrounding environment. When imagining an eco-socially sustainable future in accordance with post-material values, repair activists were able to place themselves in a different subject position. This could help them exercise their sense of potential and strengthen agency, participation, and future power.