Osallisuus ja kohtaaminen kriisien ajassa: Seurakuntalaisten muuttuvat roolit

Abstract

Tämän artikkeliopinnäytetyön tarkoitus oli tutkia seurakuntalaisten roolin ja ihmisten kohtaamisen muutosta ja kehittymistä seurakunnissa nykyisessä kriisien ajassa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa seurakuntalaisten roolien muutoksesta ja ihmisten kohtaamisen kehittymisestä seurakunnissa kriisien ajassa paikallisten seurakuntien johtamisen tueksi.

Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä oli laadullinen pitkittäistutkimus. Tällä toisella tutkimuskerralla haastateltiin yhtä lailla 25 seurakunnan työntekijöitä, seurakuntalaisia, vapaaehtoisia ja luottamushenkilöitä eri puolilla Suomea. Teemahaastattelut toteutettiin ryhmäkeskusteluna. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tuloksista kirjoitettiin artikkeli, joka julkaistaan Kirkko ja Toiminta -sarjassa Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuna osana teosta Seurakuntien toiminnan muutos ja alueelliset kehitystrendit: Tutkimus-raportti 2024.

Opinnäytetyön tuloksena löytyi seurakuntalaisten syvempiä rooleja, joiden kautta seurakuntalaisen osallisuus toteutui seurakuntalaisena, vapaaehtoisena tai luottamushenkilönä seurakunnassa. Syvemmissä rooleissa oli kysymys ihmisten luontaisista tavoista toimia yhteisössä. Kriisien aikana osallisuudessa korostui auttaminen ja autetuksi tuleminen. Auttaminen toteutui toisaalta ammatillisena, mutta enenevässä määrin yhteisöllisenä tukena. Avun tarvitsijaa ohjattiin tuen piiriin henkilökohtaisesti, tarkoituksena auttaa kokonaisvaltaisesti elämäntilannetta paremmaksi. Eri tavoin oireilevien ihmisten kohtaaminen koettiin tunteita herättäväksi. Seurakuntien vaativaakin työtä jaettiin seurakuntalaisten kanssa.

Ihmisten kohtaaminen seurakunnissa muuttui yhteisöllisempään suuntaan. Seurakuntalaiset toimivat vastuunottajina, kehittäjinä ja yhteisöllisen tuen antajina yhdessä toisten seurakuntalaisten kanssa. Seurakuntalaisilla oli pyrkimys aiempaa itseohjautuvampaan rooliin. He voivat toimia ilman, että tarvitsevat työntekijältä apua. Luottamushenkilöiden rooli vahvistui ja työntekijän tehtävä muuttui enemmän mahdollistajaksi. Nuorten vaikuttajien toiminta lähti käyntiin.

The purpose of this article-based thesis was to explore the changes and development of parishioners' roles and human encounters within congregations during the current era of crises. The goal of the thesis was to provide insights into the shifts in parishioners' roles and the evolution of human interaction within congregations during challenging times to support the leadership of local congregations.

The research methodology of the thesis was qualitative longitudinal research. At this second time also the study involved interviews with 25 participants, including church employees, parishioners, volunteers, and trustees. Thematic interviews were conducted as group discussions, and the data was analyzed using inductive content analysis. The findings were compiled into an article to be published in the Church and Activity series by the Evangelical Lutheran Church of Finland as part of the work Changes in Congregational Activities and Regional Development Trends: Research Report 2024.

The thesis results identified deeper roles for parishioners, through which parishioner participation was realized as a member, volunteer, or trustee within the congregation. These deeper roles reflect individuals' inherent ways of acting within a community. During times of crisis, participation emphasized both helping and being helped. Assistance was provided professionally but increasingly also as communal support. Those in need were personally guided to supportive resources, with the intent of holistically improving their life situation. Encountering people with different symptoms was perceived as arousing emotions. Even demanding tasks within congregations were shared with parishioners.

Human encounters within congregations took a more community-oriented direction. Parishioners acted as responsible leaders, developers, and providers of communal support alongside other parishioners. They increasingly sought to take on more self-directed roles, allowing them to function without requiring assistance from staff members. The role of trustees was strengthened, and the role of staff became more about enabling. Young influencers also began to emerge.