”Kuuleeko kukaan?” – Huumausaineita käyttävien lasten isien kokemuksia saamastaan tuesta ja avusta
Hyppölä, Jukka; Sorvali, Linda (2025)
Hyppölä, Jukka
Sorvali, Linda
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202501131249
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202501131249
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin huumausaineita käyttävien lasten ja nuorten isien kokemuksia tuesta ja tuen tarpeesta sekä vertaistuen merkityksellisyydestä. Tutkimuksen tärkeimmiksi aiheiksi muodostuivat vertaistuen merkitys, avun saaminen, tietoisuus huumeriippuvuudesta ja asioiden vaikutukset isyyteen sekä isänä olemisen kokemuksiin. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa siitä, minkälaista tukea isät tarvitsevat, millaista tukea he ovat saaneet sekä minkälainen merkitys tuella on ollut tai tulisi olla isän näkökulmasta, kun lapsi käyttää huumausaineita. Opinnäytetyön tavoitteena oli, että kyselyn vastausten avulla pystyttäisiin tuottamaan erilaisia kehittämisen ja vahvistamisen näkökulmia Irti Huumeista ry:lle, jonka kanssa opinnäytetyö yhteistyössä toteutettiin.
Tutkimus toteutettiin ja tutkimusaineisto kerättiin kyselynä, sähköisellä Webropol-kyselylomakkeella. Kysely sisälsi valmiita vastausvaihtoehtoja sekä avoimia kysymyskohtia. Aineisto kerättiin Irti Huumeista ry:n kahdesta eri huumausaineita käyttävien henkilöiden läheisten nettiryhmästä. Ryhmät olivat suljettuja ryhmiä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin turvin. Lähestymistapa aineiston analysointiin oli aineistotyyppinen ja kyselyn vastaukset perustuivat vastaajien omakohtaisiin kokemuksiin ilmiöstä, joka oli tarkastelun kohteena.
Opinnäytetyön tuloksellisuuteen vaikutti kyselyyn vastanneiden henkilöiden vähäinen määrä. Vastauslomakkeita saatiin yhteensä kuusi, näin ollen opinnäytetyön tavoitteiden saavuttaminen jäi vajavaiseksi. Johtopäätöksinä pystyttiin toteamaan, että isät olivat saaneet pääosin tietoon ja ymmärrykseen pohjautuvaa tukea, koskien huumausaineita, niiden käyttöön liittyviä näkökulmia sekä päihderiippuvuutta. Huumausaineita käyttävän lapsen tai nuoren isänä olemisen tueksi kaivattiin vahvistusta. Vertaistuki koettiin tärkeäksi. Lisäksi vastauksista nousi esille isien kokema toivottomuus, avuttomuus ja neuvottomuus, huumausaineita käyttävän henkilön läheisenä.
Tutkimus toteutettiin ja tutkimusaineisto kerättiin kyselynä, sähköisellä Webropol-kyselylomakkeella. Kysely sisälsi valmiita vastausvaihtoehtoja sekä avoimia kysymyskohtia. Aineisto kerättiin Irti Huumeista ry:n kahdesta eri huumausaineita käyttävien henkilöiden läheisten nettiryhmästä. Ryhmät olivat suljettuja ryhmiä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin turvin. Lähestymistapa aineiston analysointiin oli aineistotyyppinen ja kyselyn vastaukset perustuivat vastaajien omakohtaisiin kokemuksiin ilmiöstä, joka oli tarkastelun kohteena.
Opinnäytetyön tuloksellisuuteen vaikutti kyselyyn vastanneiden henkilöiden vähäinen määrä. Vastauslomakkeita saatiin yhteensä kuusi, näin ollen opinnäytetyön tavoitteiden saavuttaminen jäi vajavaiseksi. Johtopäätöksinä pystyttiin toteamaan, että isät olivat saaneet pääosin tietoon ja ymmärrykseen pohjautuvaa tukea, koskien huumausaineita, niiden käyttöön liittyviä näkökulmia sekä päihderiippuvuutta. Huumausaineita käyttävän lapsen tai nuoren isänä olemisen tueksi kaivattiin vahvistusta. Vertaistuki koettiin tärkeäksi. Lisäksi vastauksista nousi esille isien kokema toivottomuus, avuttomuus ja neuvottomuus, huumausaineita käyttävän henkilön läheisenä.