Valvonta- ja hälytyssektorin työvuorojen vaikutus voimaharjoitteluun
Laaksonen, Lauri; Kananen, Mitja (2025)
Laaksonen, Lauri
Kananen, Mitja
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503033601
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503033601
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millä tavoin valvonta- ja hälytyssektorin työvuorot, erityisesti yövuorot, vaikuttavat poliisin voimaharjoittelun toteutukseen ja tuloksellisuuteen. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa hyödynnettiin sekä kotimaisia että kansainvälisiä tieteellisiä lähteitä. Aihetta käsiteltiin yhdistäen poliisityön erityispiirteet, vuorotyön luomat haasteet sekä voimaharjoittelun periaatteet ja merkitys fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisessä.
Tuloksista ilmeni, että yövuorojen aiheuttama epäsäännöllinen unirytmi ja mahdollinen univaje voivat heikentää palautumista ja suoritustehoa voimaharjoittelussa. Erityisesti hormonitoimintaan, kuten kasvuhormonin ja kortisolin eritykseen, kohdistuvat muutokset hidastavat lihasten korjausprosesseja. Säännöllinen ja tavoitteellinen voimaharjoittelu on kuitenkin mahdollista myös vuorotyössä, kunhan huolehditaan riittävästä unesta ja ravitsemuksesta sekä harjoittelun optimaalisesta ajoituksesta. Lisäksi yövuoroissa työskentelevien yksilölliset erot vaikuttavat siihen, milloin harjoittelu on tehokkainta – joillakin se sopii tehtäväksi ennen yövuoroa, toisilla vasta palauttavan unijakson jälkeen.
Johtopäätöksenä todettiin, että tehokas voimaharjoittelu ja vuorotyö eivät ole ristiriidassa keskenään, kun voimaharjoitusohjelma sekä palautumista edistävät toimet suunnitellaan huolellisesti. Tämän työn tuloksia on mahdollista hyödyntää poliisiorganisaation työvuorosuunnittelun tukena sekä valvonta- ja hälytyssektorilla työskentelevien henkilökohtaisten harjoitusohjelmien laadinnassa.
Tuloksista ilmeni, että yövuorojen aiheuttama epäsäännöllinen unirytmi ja mahdollinen univaje voivat heikentää palautumista ja suoritustehoa voimaharjoittelussa. Erityisesti hormonitoimintaan, kuten kasvuhormonin ja kortisolin eritykseen, kohdistuvat muutokset hidastavat lihasten korjausprosesseja. Säännöllinen ja tavoitteellinen voimaharjoittelu on kuitenkin mahdollista myös vuorotyössä, kunhan huolehditaan riittävästä unesta ja ravitsemuksesta sekä harjoittelun optimaalisesta ajoituksesta. Lisäksi yövuoroissa työskentelevien yksilölliset erot vaikuttavat siihen, milloin harjoittelu on tehokkainta – joillakin se sopii tehtäväksi ennen yövuoroa, toisilla vasta palauttavan unijakson jälkeen.
Johtopäätöksenä todettiin, että tehokas voimaharjoittelu ja vuorotyö eivät ole ristiriidassa keskenään, kun voimaharjoitusohjelma sekä palautumista edistävät toimet suunnitellaan huolellisesti. Tämän työn tuloksia on mahdollista hyödyntää poliisiorganisaation työvuorosuunnittelun tukena sekä valvonta- ja hälytyssektorilla työskentelevien henkilökohtaisten harjoitusohjelmien laadinnassa.