Kuvaileva kirjallisuuskatsaus terapeuttisesta valehtelemisesta: hyväntahtoinen harhautus vai eettinen ongelma?

Abstract

TIIVISTELMÄ Hannele Neuvonen Kuvaileva kirjallisuuskatsaus terapeuttisesta valehtelemisesta - hyväntahtoinen harhautus vai eettinen ongelma? Sivut 49 ja 1 liite Kevät, 2025 Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto Sairaanhoitaja (AMK)

Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tarkastella terapeuttista valehtelua hoitotyön kontekstissa englanninkielisen tutkimuskirjallisuuden perusteella. Opinnäytetyössä selvitettiin, miten terapeuttinen valehtelu määriteltiin ja käsitteellistettiin, millä tavoin määritelmät vertautuivat käytännön sovelluksiin ja millaisia eettisiä jännitteitä ilmiöön liittyi teoriassa ja käytännössä.

Opinnäytetyön tavoitteena on tarjota hoitohenkilöstölle syvempää ymmärrystä terapeuttisesta valehtelusta ilmiönä, tukea eettistä päätöksentekoa ja lisätä tietoisuutta ilmiön monimuotoisuudesta. Tässä opinnäytetyössä hyödynnettiin induktiivista analyysitapaa tutkimuskysymysten pohjalta. Kirjallisuushaku tehtiin keskeisistä hoitotyön, psykologian ja lääketieteen tietokannoista ennalta määritellyin hakutermein, ja se rajattiin viimeisen viidentoista vuoden aikana julkaistuihin tutkimuksiin. Lopulliseen analyysiin valittiin yhdeksäntoista tutkimusta, jotka olivat olennaisia tutkimuskysymysten kannalta.

Kuvaileva kirjallisuuskatsaus osoitti, että terapeuttinen valehtelu oli moniulotteinen ja kulttuurisesti herkkä ilmiö, jonka käytäntö vaihteli tilanteen, toimintaympäristön ja hoitajan arvomaailman mukaan. Käytännön hoitotyössä terapeuttisesta valehtelua käytettiin pääasiassa muistisairaiden hoidossa lievittämään ahdistusta ja tukemaan turvallisuudentunnetta. Eettisesti ilmiö sijoittui jännitteeseen hyvän tekemisen ja totuudellisuuden välillä. Tutkimuskirjallisuus korosti tarvetta avoimelle keskustelulle ja moniammatilliselle yhteistyölle. Erityisesti henkilökeskeinen lähestymistapa nousi keskiöön: muistisairaan yksilölliset tarpeet, kokemusmaailma ja arvokkuus olivat ratkaisevia tekijöitä terapeuttisen valehtelun eettisessä arvioinnissa. Katsaus toi esiin myös sen, että vaikka valehtelua pidettiin usein viimeisenä keinona, sitä käytettiin joskus käytännön syistä ilman riittävää eettistä pohdintaa. Työelämän yhteistyökumppanina kirjallisuuskatsauksessa on ollut Helsingin kaupungin Kustaankartanon seniorikeskuksen Kartanolehdon osasto.

Avainsanat: hoitoetiikka, totuudellisuus, valehtelu