”Teot ratkaisee, ei puheet.” : työntekijöiden kokemuksia Perheen yhdistetyn hoidon Pyyn yhteisöhoidosta.
Matvejeff, Emmi (2015)
Matvejeff, Emmi
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503263581
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503263581
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Matvejeff, Emmi. ”Teot ratkaisee, ei puheet.” Työntekijöiden kokemuksia Perheen yhdistetyn hoidon Pyyn yhteisöhoidosta. Helsinki, kevät 2015, 43 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata ja selittää Helsingin Diakonissalaitoksen Perheen yhdistetyn hoidon Pyyn yhteisöhoidollisessa yksikössä tällä hetkellä vallitsevia työntekijöiden kokemuksia työstään. Erityisesti haettiin vastausta kysymyksiin, kuinka yhteisöhoito koetaan osana omaa työtä ja millä tavalla se näkyy työntekijöiden päivittäisessä työssä. Lisäksi pyrittiin tunnistamaan Pyyn yhteisöhoidon hyviä käytäntöjä ja tekemään kehittämisehdotuksia kuntoutuksen tehostamiseksi.
Opinnäytetyön teossa käytettiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Opin-näytetyötä varten haastateltiin yhteensä kuutta yhteisöhoidon työntekijää. Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluna ja asiantuntijahaastatteluna. SWOT-analyysin avulla arvioitiin Pyyn sisäistä tilaa ja nykyhetkeä sekä ulkoisia tekijöitä ja tulevaisuutta.
Teemoiksi muodostuivat Pyyn työpäivän rakenne, yhteisöhoidon näkyminen käytännön arjessa, yhteisöhoidon kokeminen omassa työssä sekä yhteisöhoidon vahvuudet ja kehittämiskohteet Pyyssä. Haastatteluista kävi ilmi, että yhteisöhoito koettiin oikeana tapana tehdä sosiaalialan työtä nimenomaan päihdekuntoutujien parissa. Työyhteisön ammatillinen erikoisosaaminen ja pieni vaihtuvuus nähtiin vahvuutena yhteisöhoidon toteutumiselle. Yhteisöhoito näkyi työntekijöiden päivittäisessä työssä vastuun jakamisena, yhdessä suunnitteluna, tasa-arvoisuutena, ryhmän hyödyntämisenä yksilön kuntoutumisen tueksi ja yhteisenä ymmärryksenä.
Johtamishaasteiden lisäksi yhteisöhoitoa hallitsevien ja sitoutuneiden työntekijöiden löytäminen ja pitäminen on haasteellista. Tämä voi johtua siitä, että yhteisöhoito vaatii paljon myös työntekijältä.
Yhteisöhoitomenetelmässä voi nähdä myös laajemman yhteiskunnallisen merkityksen, kun pohtii nykyistä hyvin yksilökeskeistä yhteiskuntaamme. Pyyssä toteutettavaa yhteisöllisyyttä voisi mallintaa muuallekin yhteiskun-tamme eri osiin mikäli haluamme taata kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tasa-puolisesti kaikille kansalaisille.
Asiasanat: yhteisöhoito, vertaistuki, osallisuus, kokemukset, käytäntö, Helsingin diakonissalaitos
Matvejeff, Emmi. ”Teot ratkaisee, ei puheet.” Työntekijöiden kokemuksia Perheen yhdistetyn hoidon Pyyn yhteisöhoidosta. Helsinki, kevät 2015, 43 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata ja selittää Helsingin Diakonissalaitoksen Perheen yhdistetyn hoidon Pyyn yhteisöhoidollisessa yksikössä tällä hetkellä vallitsevia työntekijöiden kokemuksia työstään. Erityisesti haettiin vastausta kysymyksiin, kuinka yhteisöhoito koetaan osana omaa työtä ja millä tavalla se näkyy työntekijöiden päivittäisessä työssä. Lisäksi pyrittiin tunnistamaan Pyyn yhteisöhoidon hyviä käytäntöjä ja tekemään kehittämisehdotuksia kuntoutuksen tehostamiseksi.
Opinnäytetyön teossa käytettiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Opin-näytetyötä varten haastateltiin yhteensä kuutta yhteisöhoidon työntekijää. Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluna ja asiantuntijahaastatteluna. SWOT-analyysin avulla arvioitiin Pyyn sisäistä tilaa ja nykyhetkeä sekä ulkoisia tekijöitä ja tulevaisuutta.
Teemoiksi muodostuivat Pyyn työpäivän rakenne, yhteisöhoidon näkyminen käytännön arjessa, yhteisöhoidon kokeminen omassa työssä sekä yhteisöhoidon vahvuudet ja kehittämiskohteet Pyyssä. Haastatteluista kävi ilmi, että yhteisöhoito koettiin oikeana tapana tehdä sosiaalialan työtä nimenomaan päihdekuntoutujien parissa. Työyhteisön ammatillinen erikoisosaaminen ja pieni vaihtuvuus nähtiin vahvuutena yhteisöhoidon toteutumiselle. Yhteisöhoito näkyi työntekijöiden päivittäisessä työssä vastuun jakamisena, yhdessä suunnitteluna, tasa-arvoisuutena, ryhmän hyödyntämisenä yksilön kuntoutumisen tueksi ja yhteisenä ymmärryksenä.
Johtamishaasteiden lisäksi yhteisöhoitoa hallitsevien ja sitoutuneiden työntekijöiden löytäminen ja pitäminen on haasteellista. Tämä voi johtua siitä, että yhteisöhoito vaatii paljon myös työntekijältä.
Yhteisöhoitomenetelmässä voi nähdä myös laajemman yhteiskunnallisen merkityksen, kun pohtii nykyistä hyvin yksilökeskeistä yhteiskuntaamme. Pyyssä toteutettavaa yhteisöllisyyttä voisi mallintaa muuallekin yhteiskun-tamme eri osiin mikäli haluamme taata kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tasa-puolisesti kaikille kansalaisille.
Asiasanat: yhteisöhoito, vertaistuki, osallisuus, kokemukset, käytäntö, Helsingin diakonissalaitos