Jag som dramatiker - En kvalitativ studie i att lära sig skriva dramatik

Abstract

Detta examensarbete behandlar lärandeprocessen i att skriva dramatik, med särskilt fokus på dialogens uppbyggnad och funktion. Arbetet kombinerar en konstnärlig del, ett egenskrivet första utkast till pjäsmanus, med en teoretisk del där författaren fördjupar sig i aktuell forskning, klassiska verk och skrivguider inom området. Arbetet rör sig i gränslandet mellan konstnärlig praktik och vetenskaplig reflektion och utforskar hur dessa två kan förenas.

Syftet med studien var att fördjupa förståelsen för manus- och dialogskrivning samt att undersöka författarens egna styrkor och svagheter som dramatiker. För att uppnå detta genomfördes en kvalitativ studie med tematiskt analyserade intervjuer av två professionella finlandssvenska dramatiker. Parallellt skrevs ett första utkast till ett pjäsmanus för att omsätta teorier i praktik. Studien tog även avstamp i klassisk dramateori (Aristoteles), praktiska skrivhandböcker (McKee, Egri) samt nyare forskningsartiklar.

Resultatet visar att en välfungerande dialog oftast kräver ett gediget grundarbete, där karaktärernas subtext och de konkreta omständigheterna, det "nu" de befinner sig i, måste vara tydligt formulerade. Studien pekar även på att dialogens kvalitet är nära knuten till dramaturgin som helhet, och att skrivandet blir mer träffsäkert när intention och struktur samverkar. Författaren identifierar sina styrkor i skapandet av dramatisk situation och scenisk rytm, samt belyser behovet att utveckla karaktärernas distinkta röster. Arbetet mynnar ut i pedagogiska verktyg och kreativa illustrationer för att stödja både det egna skrivandet och framtida undervisning på scenkonstfältet.

Tämä opinnäytetyö käsittelee näytelmäkirjoittamisen oppimisprosessia, erityisesti dialogin rakenteen ja toiminnan näkökulmasta. Työssä yhdistyvät taiteellinen osa, itse kirjoitettu käsikirjoitus, sekä teoreettinen osuus, jossa tekijä perehtyy ajankohtaiseen tutkimukseen, klassisiin teoksiin ja käytännön kirjoitusoppaisiin. Opinnäytetyö liikkuu taiteellisen käytännön ja tieteellisen pohdinnan välimaastossa ja tutkii, kuinka nämä näkökulmat voidaan yhdistää hedelmällisesti.

Tutkimuksen tavoitteena oli syventää ymmärrystä käsikirjoittamisesta ja dialogin kirjoittamisesta sekä tarkastella kirjoittajan omia vahvuuksia ja kehittämiskohteita näytelmäkirjailijana. Menetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta, jossa analysoitiin kahden ruotsinkielisen suomalaisen näytelmäkirjailijan haastatteluja. Samanaikaisesti kirjoittaja laati ensimmäisen version näytelmäkäsikirjoituksesta soveltaakseen teoriaa käytäntöön. Teoreettinen viitekehys perustui klassiseen draamateoriaan (Aristoteles), käytännön kirjoitusoppaisiin (McKee, Egri) sekä ajankohtaisiin tutkimusartikkeleihin.

Tulokset osoittavat, että toimiva dialogi useimmiten edellyttää vankkaa pohjatyötä: henkilöhahmojen taustojen (subtekstin) ja tilanteen, “nykyhetken", tulee olla tarkasti määriteltyjä. Tutkimus tuo esiin, että dialogin laatu on läheisesti sidoksissa näytelmän dramaturgiaan ja että kirjoittaminen on vaikuttavampaa, kun intentio ja rakenne tukevat toisiaan. Tekijä tunnistaa vahvuutensa draamallisten tilanteiden ja kohtausrytmin luomisessa sekä kehityskohteeksi henkilöhahmojen omaleimaisten äänien vahvistamisen. Opinnäytetyö päättyy pedagogisiin työkaluihin ja luoviin havainnollistuksiin, jotka tukevat sekä tulevaa kirjoittamista että opetusta esittävän taiteen alalla.

This thesis explores the learning process of writing drama, with a particular focus on the structure and function of dialogue. The work combines an artistic component – a manuscript in progress – with a theoretical section where the author engages with current research, classical texts, and practical writing guides. It moves within the intersection of artistic practice and academic reflection and investigates how these two perspectives can be meaningfully integrated.

The aim of the study was to deepen the understanding of script and dialogue writing and to explore the author’s personal strengths and weaknesses as a playwright. A qualitative study was conducted through thematically analysed interviews with two professional Swedish-speaking Finnish playwrights. In parallel, the author wrote a first draft of a stage play in order to put theory into practice. The theoretical framework included classical dramatic theory (Aristotle), practical writing handbooks (McKee, Egri), and recent academic articles.

The results show that effective dialogue most often requires a solid foundation in which the characters’ subtext and the specific circumstances – the “now” they inhabit – must be clearly defined. The study also demonstrates that the quality of dialogue is closely linked to the play’s dramaturgical structure and that writing becomes more compelling when intention and structure work in tandem. The author identifies strengths in the creation of dramatic situations and scenic rhythm and highlights the need to further develop the individual voices of the characters. The thesis concludes with pedagogical tools and creative illustrations intended to support both future writing and teaching in the field.