Ensimmäinen hoitopalaveri muistisairausosastolla : minun tarinani -lomakkeen kehittäminen

Abstract

Kehittämispainotteisessa opinnäytetyössä käsiteltiin ensimmäistä hoitopalaveria muistisairausosastolla, johon osallistuvat asukas, hänen omaisensa ja osaston henkilökunta. Tarkoituksena oli uudenaikaistaa Minun tarinani -lomaketta, joka annetaan omaiselle täytettäväksi ensimmäisessä hoitopalaverissa. Tavoitteena oli, että helppokäyttöinen lomake auttaa vastuuhoitajaa saamaan tärkeää tietoa asukkaasta, sisällyttämään sen hoitosuunnitelmaan sekä edistää yhteistyön aloittamista asukkaan omaisen kanssa. Kehittämistyö toteutettiin yhteistyössä Riistavuoren seniorikeskuksen muistisairausosaston kanssa.

Opinnäytetyön teoreettinen osa sisälsi muistisairauksien tutkimushistorian, sairauden määritelmän, fyysiset ja psyykkiset oireet, ennusteen, perheen osallistumisen hoitoon sekä muistisairaiden ympärivuorokautisen hoidon käytännöt. Lisäksi käsiteltiin muistelumenetelmän käyttöä muistisairaiden hoidossa sekä kuvattiin kehittämistyön toteuttamisympäristöä. Opinnäytetyön aiheeseen oli perehdytty luotettavien suomen-, englannin- ja venäjänkielisten lähteiden avulla. Ensimmäiseen hoitopalaveriin liittyvät tiedot kerättiin haastattelemalla muistisairausosaston henkilökuntaa.

Uudistettu Minun tarinani -lomake sisältää vähemmän kysymyksiä ja sen täyttäminen vie vähemmän aikaa verrattuna vanhaan lomakkeeseen. Omainen saa lomakkeen ensimmäisessä hoitopalaverissa, ja asukas voi osallistua sen täyttämiseen toimintakykynsä mukaan. Vastuuhoitaja selittää, että kerättyjä tietoja käytetään ammatillisessa tarkoituksessa asukkaan hoidossa. Lomakkeen täyttäminen on vapaaehtoista. Minun tarinani -lomake on työkalu, joka tukee vuorovaikutuksen rakentamista asukkaan omaisen ja vastuuhoitajan välillä.

Uudistettu Minun tarinani -lomake annettiin täytettäväksi 9 vastaajalle (3 omaista, 4 terveydenhuollon työntekijää, 2 ulkopuolista). Palautelomakkeen tulokset osoittivat, että Minun tarinani -lomakkeen täyttäminen ei aiheuttanut vastaajille suuria vaikeuksia, kielteisiä tunteita tai kieltäytymistä sen täyttämisestä. Monille uudistetun lomakkeen täyttämiseen liittyi tunnekokemuksia menneiden tapahtumien muistoista. Kaikki vastaajat pitivät asukasta koskevien tietojen keräämistä hyödyllisenä ja tarpeellisena hoidon järjestämisessä. Osaston ammattilaiset voivat käyttää lomakkeesta saatuja tietoja asukkaan hoidon tukena.

This development-oriented thesis examined the first care-planning meeting in a memory disorder ward. The first care-planning meeting is attended by the resident, their relatives, and the ward staff. The aim was to modernize the Life story form, which is given to relatives at the first care-planning meeting. The goal was to create an easy-to-fill form that would help the personal nurse to obtain essential information about the resident, to incorporate it into the care plan, and to improve communication with the relatives. The thesis was carried out in collaboration with the memory disorder unit at the Riistavuori senior center.

The theoretical framework of the thesis included the history of memory disorder research, the definition of the disorder, its physical and psychological symptoms, prognosis, how the family can be involved in care, and what is the long-term care for people with memory disorders. The work also described the use of reminiscence therapy in the care of people with memory disorders, and the environment in which the development work was carried out. Information related to the first care-planning meeting was collected by interviewing the staff of the memory disorder unit.

The modernized Life story form contains fewer questions and takes less time to fill out than the old form. The resident’s relative receives the form at the first care-planning meeting, and the resident may participate in filling it out, depending on their functional capacity. The personal nurse explains that the information is collected for the resident's care purposes. Filling the form is voluntary. The updated Life story form is a tool for improving the interaction between the resident's relatives and the personal nurse.

The modernized Life story form was offered to 9 respondents (3 relatives, 4 healthcare workers, 2 outsiders) to fill out. In general, the feedback was positive: filling out the modernized form did not cause any major difficulties, negative feelings, or refusal to complete it. For many, filling out the updated form was an emotional experience as it awakened memories of the past. All respondents considered the data collection about the residents useful and necessary for organizing the care. The department personnel can use the information obtained from the form to provide better care for the resident.