Esihenkilötyön merkitys työterveyshuollon henkilöstön työhyvinvoinnille

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten työterveyshuollon työntekijät kokevat esihenkilötyön vaikuttavan heidän työhyvinvointiinsa. Tutkimuksella haluttiin selvittää niitä tekijöitä esihenkilötyössä, jotka parantavat työntekijöiden työhyvinvointia ja toisaalta myös löytää niitä tekijöitä, jotka saattavat huonontaa työhyvinvointia. Tavoitteena oli lisätä tietoa esihenkilötyön merkityksestä henkilöstön työhyvinvoinnille ja käyttää tietoa työhyvinvoinnin johtamisen kehittämiseen.

Tutkimuksellisena lähestymistapana käytettiin laadullista tutkimusta, jossa aineistonkeruumenetelmänä toimi Webropol-kyselylomake. Kyselyyn vastattiin anonyymisti. Kyselylomake sopi hyvin tutkimukseen, koska tarkoitus oli selvittää työterveyshuollossa työskentelevien omia kokemuksia esihenkilötyön merkityksestä heidän työhyvinvoinnilleen.

Kyselyn vastauksissa yksilöllisyyden huomioimisessa korostui eniten säännöllisten keskusteluiden merkitys työntekijän ja esihenkilön välillä. Keskustelujen pohjalta esihenkilöllä on näkemys työn vaatimuksista ja työntekijän kyvystä vastata niihin. Turvallisuuden näkökulmasta vastauksissa korostui avoimen keskustelukulttuurin ja luottamuksellisen ilmapiirin ylläpito työyhteisössä, jossa työntekijät voivat olla sellaisia kuin ovat. Esihenkilötyössä puolueettoman ja tasapuolisen lähestymistavan tärkeys ristiriitojen ratkaisussa korostuu. Työntekijät kokivat tärkeäksi, että esihenkilöllä on rohkeutta ottaa ristiriitoja aiheuttavia asioita esiin. Esihenkilön esimerkillinen rooli positiivisen työilmapiirin edistämisessä on merkittävä. Positiivisen palautteen saaminen on tärkeää työstä palautumisessa. Sen koettiin vaikuttavan kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin, myös vapaa-aikaan.

Tuloksista voidaan todeta esihenkilötyön olevan työhyvinvoinnin näkökulmasta merkityksellinen. Esihenkilö toimii suunnannäyttäjänä ja mahdollistajana, jonka työ parhaimmillaan sitoo työyhteisön toimivaksi ja tuloksen tekeväksi tiimiksi.