Esitutkinnan kiireellisyys alle 18-vuotiaita asianomistajia koskevissa rikoksissa
Tieksola, Vera (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025090324390
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025090324390
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan esitutkintalain muutosta (136/2023), jolla alle 18-vuotiasta asianomistajaa koskeva esitutkinta säädettiin kiireelliseksi. Esitutkintalakiin lisätyn momentin mukaan esitutkinta on toimitettava kiireellisesti, jos asianomistaja on alle 18-vuotias ja epäilty rikos on asianomistajaan kohdistunut seksuaalirikos tai asianomistajan henkeen, terveyteen, vapauteen, yksityisyyteen, rauhaan tai kunniaan kohdistunut rikos (ETL 3:11.3). Ennen lakimuutosta esitutkinta tuli suorittaa kiireellisesti ainoastaan silloin, kun rikoksesta epäilty oli alle 18-vuotias.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kiireellisyyden vaatimuksen merkitys, sen käytännön vaikutuksia poliisin toimintaan sekä mahdolliset erot verrattuna aikaan ennen lainmuutosta. Tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia, ja tutkielmassa hyödynnetään eri oikeuslähteitä laajasti. Lakimuutoksesta ei ole kirjoitettu paljoa muutoksen jälkeen ja huomion arvoista on myös se, että erityisesti ennen lakimuutosta säädetyt kansainväliset velvoitteet ovat yhä voimassa eikä niiden sisältö ole muuttunut. Tutkielmassa analysoidaan kansallista ja kansainvälistä sääntelyä, erityisesti lapsen oikeuksia korostavia normeja.
Lapsen asemasta esitutkinnassa ja myös esitutkinnan kestosta lapsirikoksissa on kirjoitettu paljon ennen lakimuutosta ja useat eri tahot ovat rinnastaneet asianomistajana olevan lapsen aseman rikoksesta epäillyn asemaan erityisesti esitutkinnan kestoa arvioitaessa. Näin ollen keskeinen havainto on, että kiireellisyyden vaatimus lapsiasianomistajia koskien ei ole täysin uusi käytäntö, vaan se on ollut suosituksena ja ohjeistuksena jo ennen lakimuutosta. Lakimuutos kuitenkin vahvistaa velvoittavuuden ja yhdenmukaistaa sääntelyä. Työssä korostetaan lapsen asemaa haavoittuvana rikosprosessin osapuolena sekä kiireellisen tutkinnan merkitystä oikeusturvan ja näytön laadun kannalta. Kiireellisyyden vaatimus ei kuitenkaan ole määriteltävissä aikamäärein, vaan sen toteutuminen arvioidaan aina tapauskohtaisesti.
Käytetyn metodin avulla kiireellisyyden vaatimuksesta saadaan kattava kokonaiskuva, joka tu- kee käsitteen määrittelyä, systematisointia ja tulkintaa. Tutkielman johtopäätöksissä ehdotetaan, että aihetta olisi syytä tutkia tarkemmin myös empiirisesti niin, että huomioiduksi tulisi muun muassa se, onko lainmuutoksella ollut tosiasiallisia vaikutuksia esitutkinnan kestoon.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kiireellisyyden vaatimuksen merkitys, sen käytännön vaikutuksia poliisin toimintaan sekä mahdolliset erot verrattuna aikaan ennen lainmuutosta. Tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia, ja tutkielmassa hyödynnetään eri oikeuslähteitä laajasti. Lakimuutoksesta ei ole kirjoitettu paljoa muutoksen jälkeen ja huomion arvoista on myös se, että erityisesti ennen lakimuutosta säädetyt kansainväliset velvoitteet ovat yhä voimassa eikä niiden sisältö ole muuttunut. Tutkielmassa analysoidaan kansallista ja kansainvälistä sääntelyä, erityisesti lapsen oikeuksia korostavia normeja.
Lapsen asemasta esitutkinnassa ja myös esitutkinnan kestosta lapsirikoksissa on kirjoitettu paljon ennen lakimuutosta ja useat eri tahot ovat rinnastaneet asianomistajana olevan lapsen aseman rikoksesta epäillyn asemaan erityisesti esitutkinnan kestoa arvioitaessa. Näin ollen keskeinen havainto on, että kiireellisyyden vaatimus lapsiasianomistajia koskien ei ole täysin uusi käytäntö, vaan se on ollut suosituksena ja ohjeistuksena jo ennen lakimuutosta. Lakimuutos kuitenkin vahvistaa velvoittavuuden ja yhdenmukaistaa sääntelyä. Työssä korostetaan lapsen asemaa haavoittuvana rikosprosessin osapuolena sekä kiireellisen tutkinnan merkitystä oikeusturvan ja näytön laadun kannalta. Kiireellisyyden vaatimus ei kuitenkaan ole määriteltävissä aikamäärein, vaan sen toteutuminen arvioidaan aina tapauskohtaisesti.
Käytetyn metodin avulla kiireellisyyden vaatimuksesta saadaan kattava kokonaiskuva, joka tu- kee käsitteen määrittelyä, systematisointia ja tulkintaa. Tutkielman johtopäätöksissä ehdotetaan, että aihetta olisi syytä tutkia tarkemmin myös empiirisesti niin, että huomioiduksi tulisi muun muassa se, onko lainmuutoksella ollut tosiasiallisia vaikutuksia esitutkinnan kestoon.