Veto- ja pitovoimatekijöiden vaikutus diakoniatyöntekijöiden rekrytointiin

Abstract

Tutkimuspainotteinen opinnäytetyö tutki diakoniatyöntekijöiden näkemyksiä rekrytoinnista sekä veto- ja pitovoimatekijöiden vaikutuksesta siihen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa ajankohtaista tietoa siitä, mitä diakoniatyöntekijät pitävät oleellisena onnistuneessa rekrytoinnissa ja työn pito- ja vetovoimaisuuden luomisessa. Opinnäytetyön tutkimusympäristö koostui Lapuan ja Oulun hiippakuntien seurakunnista. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat näiden alueiden ev.lut. seurakuntien diakoniatyöntekijät sekä rekrytoinnista vastaavat johtavat diakoniatyöntekijät.

Tutkimusmenetelmänä oli kartoitustutkimus, jossa aineisto kerättiin sähköisellä kyselytyökalulla. Tuloksena saatiin sähköisessä muodossa oleva vastausaineisto, jonka strukturoitujen kysymysten vastauksiin sovellettiin tilastollisia menetelmiä. Avoimeen kysymykseen sovellettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Lähimmän 10 vuoden kuluessa noin kolmannes diakonian työntekijöistä on eläköitymässä, jolloin rekrytointitarve tulee olemaan suuri. Lisäksi alan vaihtoa harkinneiden määrä on huomattava. Vaikka moni diakonian työyhteisö koetaan hyvin johdetuksi, kokonaisuutena riittämätön pitovoima voi pahentaa eläkepoistuman synnyttämää tilannetta. Tulokset vahvistavat käsitystä palkkauksesta ja työn kuormittavuudesta merkittävimpinä pitovoimaa heikentävinä tekijöinä heikentäen myös alan vetovoimaa.

Samaan aikaan ajoittuvan sosiaali- ja terveysalan työvoimapulan mittakaava on valtava. Diakoniatyöllä on kuitenkin mahdollisuus pärjätä kilpailussa osaavasta ja motivoituneesta työvoimasta, mutta se vaatii johdonmukaista johtamisen ja rekrytoinnin sekä veto- ja pitovoimaisuuden varmistamista koko kirkon laajuudessa. Lisäksi suurimpana ongelmana koettu palkkaus tarvitsee voimakkaampaa uudistamista, sillä indeksikorotusten tasoa olevat pienet parannukset eivät ole käytännössä muuttaneet asetelmaa.