Turvallisemman tilan periaatteet nuorten kokemana : teemahaastattelu Kanssakulkijoiden nuorille

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten maahanmuuttajataustaiset, varhaisessa kotoutumisvaiheessa olevat nuoret ymmärtävät ja kokevat Helsingin Diakonissalaitoksen Kanssakulkijat-hankkeen turvallisemman tilan periaatteet. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa, kuinka hyvin periaatteet toteutuvat nuorten mielestä sekä millaisia tarpeita ja haasteita he kokevat niihin liittyen. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Diakonissalaitoksen kanssa ja sen kohderyhmänä olivat Kanssakulkijoiden avoimeen toimintaan osallistuvat yli 18-vuotiaat nuoret.

Aineisto kerättiin huhtikuussa 2025 teemahaastattelun avulla neljältä nuorelta. Nämä nuoret olivat osallistuneet Kanssakulkijoiden toimintaan noin vuoden ajan. Haastattelut toteutettiin käyttämällä selkeää kieltä ja tarvittaessa mukauttaen kysymysten sanamuotoja. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Tulosten mukaan turvallisemman tilan periaatteet olivat nuorille pääosin ymmärrettäviä. Kielimuuri saattoi vaikeuttaa erityisesti uusien toimintaan osallistujien perehtymistä periaatteisiin. Nuoret ehdottivat kehittämistoimina periaatteiden läpikäyntiä, keskustelua uusien ja nykyisten osallistujien kanssa periaatteista sekä visuaalisia muistutuksia periaatteista, esimerkiksi julisteen muodossa. Nuoret ehdottivat myös, että tarvittaessa periaatteita voisi kääntää osallistujan äidinkielelle tai käyttää tulkkia apuna. Kanssakulkijoiden ilmapiiri koettiin hyväksyväksi eikä kiusaamista, syrjintää tai rasismia havaittu. Ohjaajien ja toiminnan merkitys nousi merkittäväksi aiheeksi haastatteluissa ja aineistoa analysoidessa. Ohjaajia pidettiin turvallisemman tilan ja osallisuuden tunteen mahdollistajina. Ohjaajat tukivat nuoria kielen oppimisessa. He loivat tilaisuuksia nuorille tavata uusia ihmisiä ja saada uusia kokemuksia. Ohjaajat ja Kanssakulkijoiden toiminta toivat nuorten arkeen merkityksellisyyttä ja paransivat nuorten hyvinvointia.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että turvallisemman tilan periaatteet toteutuvat Kanssakulkijoiden toiminnassa hyvin, mutta niiden ymmärrettävyyttä ja näkyvyyttä voidaan vahvistaa.

The purpose of this thesis was to explore how young people with an immigrant background, who are in the early stages of integration, understand and experience the safer space principles of the Kanssakulkijat project run by the Helsinki Deaconess Foundation. In addition, the aim was to examine how well the young participants felt the principles were implemented as well as the needs and challenges they experienced in relation to them. The study was carried out in collaboration with the Helsinki Deaconess Foundation and the target group consisted of young people over the age of 18 who participated in the open activities of Kanssakulkijat project.

The data was collected in April 2025 through thematic interviews with four young participants, each of whom had been participating in Kanssakulkijat activities for approximately one year. The interviews were conducted using clear and simplified language with adjustments to the wording of questions when necessary. The data was analyzed using inductive content analysis.

According to the results, the safer space principles were generally understandable to the young participants. However, language barriers could make understanding the safer space principles harder for the new participants. The participants suggested development ideas including reviewing the principles together, engaging in discussions about them with both new and current participants and providing visual reminders, such as posters. They also recommended that the principles could, when necessary, be translated into the participants’ native language or interpreted with the help of an interpreter. The atmosphere within Kanssakulkijat was described as accepting and no bullying, discrimination or racism was observed. The role of facilitators and the significance of the activities emerged as central themes in both the interviews and the analysis. Facilitators were seen as enablers of safer spaces and a sense of inclusion. They supported the young people in language learning, created opportunities to meet new people and provided new experiences. The facilitators and the activities of Kanssakulkijat brought meaning to the everyday lives of the young people and improved their overall well-being.

In conclusion, the study shows that the safer space principles are well implemented in the activities of Kanssakulkijat, but their comprehensibility and visibility can be further strengthened.