Toimeentulotuen myöntämiskäytännöt Hyvinkään kaupungin aikuissosiaalityössä
Rytkönen, Maija (2015)
Rytkönen, Maija
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504275104
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504275104
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Rytkönen, Maija. Toimeentulotuen myöntämiskäytännöt Hyvinkään kaupungin aikuis-sosiaalityössä.
Kevät 2015, 51 sivua, 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutus-ohjelma, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto, jota myönnetään asiakkaille, joiden ensi-sijaiset tulot eivät riitä kattamaan päivittäisiä menoja. Sosiaalitoimessa on siirrytty kirjalliseen toimeentulotukihakemusten käsittelyyn ja suurin osa perustoimeentulotukityöstä kuuluu etuuskäsittelijöille. Etuuskäsittelijöiden työhön kuuluu tulkinnanvaraisuutta, joka voi tuottaa erilaisia päätöksiä samankaltaisissa tilanteissa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää toimeentulotuen myöntämiskäytäntöjä etuuskäsittelijöiden näkökulmasta. Tutkimusympäristönä oli Hyvinkään kaupungin aikuissosiaalityön yksikkö, jossa tehdään toimeentulotukityötä. Opinnäytetyössä esitellään myös diakoniatyön tarjoamaa taloudellista apua.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin aikuissosiaalityön etuuskäsittelijöiltä (n=10) kyselylo-makkeella, jossa oli suljettuja ja avoimia kysymyksiä. Vastauksia saatiin yhdeksältä etuuskäsittelijältä. Aineisto analysoitiin luokittelun ja frekvenssien avulla. Tulokset luo-kiteltiin koskemaan toimeentulotukityötä, asiakkaiden asemaa, työntekijöiden koulutusta, sosiaalialan työntekijöiden työtapoja sekä työn kehittämistä. Samalla selvitettiin työntekijöiden näkemyksiä toimeentulotukihakemuksissa ilmenevien erojen syihin. Analyysivaiheessa laskettiin lukumääriä, joiden avulla voitiin selvittää kuinka moni työntekijä mainitsi kyseisen ongelmatilanteen. Esimerkkeinä käsittelyeroja aiheuttavista ongelmista olivat esimerkiksi vuokravelkoihin liittyvät hakemukset.
Tulosten mukaan etuuskäsittely miellettiin osaksi sosiaalityötä, mutta se oli eriytynyt varsinaisesta sosiaalityöstä. Toimeentulotuen myöntämiskäytäntöjen eroavaisuudet joh-tuivat työntekijöiden saamasta ohjauksesta sekä myöntämisohjeistuksen tulkinnanvaraisuudesta. Etuuskäsittelijöillä oli vahva käsitys hakemuksista, joiden käsittelyssä oli eroja. Vuokravelkojen ja tuloylijäämän siirrot olivat yleisimmät tilanteet, joissa työntekijät käyttivät harkintaa eri tavoilla.
Hyvinkäällä etuuskäsittelijät kaipasivat lisää ohjausta ja koulutusta uusien toimeentulo-tuen myöntämisohjeiden astuessa voimaan. Koulutus tulisi rakentaa etuuskäsittelijöiden omien koulutustarpeiden pohjalta, jolloin etuuskäsittelijät voisivat itse nostaa esille epä-selviä tilanteita, joihin kokevat tarvitsevansa tarkempaa ohjeistusta.
Asiasanat: toimeentulotuki, hakemukset, käsittely, aikuissosiaalityö
Rytkönen, Maija. Toimeentulotuen myöntämiskäytännöt Hyvinkään kaupungin aikuis-sosiaalityössä.
Kevät 2015, 51 sivua, 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutus-ohjelma, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto, jota myönnetään asiakkaille, joiden ensi-sijaiset tulot eivät riitä kattamaan päivittäisiä menoja. Sosiaalitoimessa on siirrytty kirjalliseen toimeentulotukihakemusten käsittelyyn ja suurin osa perustoimeentulotukityöstä kuuluu etuuskäsittelijöille. Etuuskäsittelijöiden työhön kuuluu tulkinnanvaraisuutta, joka voi tuottaa erilaisia päätöksiä samankaltaisissa tilanteissa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää toimeentulotuen myöntämiskäytäntöjä etuuskäsittelijöiden näkökulmasta. Tutkimusympäristönä oli Hyvinkään kaupungin aikuissosiaalityön yksikkö, jossa tehdään toimeentulotukityötä. Opinnäytetyössä esitellään myös diakoniatyön tarjoamaa taloudellista apua.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin aikuissosiaalityön etuuskäsittelijöiltä (n=10) kyselylo-makkeella, jossa oli suljettuja ja avoimia kysymyksiä. Vastauksia saatiin yhdeksältä etuuskäsittelijältä. Aineisto analysoitiin luokittelun ja frekvenssien avulla. Tulokset luo-kiteltiin koskemaan toimeentulotukityötä, asiakkaiden asemaa, työntekijöiden koulutusta, sosiaalialan työntekijöiden työtapoja sekä työn kehittämistä. Samalla selvitettiin työntekijöiden näkemyksiä toimeentulotukihakemuksissa ilmenevien erojen syihin. Analyysivaiheessa laskettiin lukumääriä, joiden avulla voitiin selvittää kuinka moni työntekijä mainitsi kyseisen ongelmatilanteen. Esimerkkeinä käsittelyeroja aiheuttavista ongelmista olivat esimerkiksi vuokravelkoihin liittyvät hakemukset.
Tulosten mukaan etuuskäsittely miellettiin osaksi sosiaalityötä, mutta se oli eriytynyt varsinaisesta sosiaalityöstä. Toimeentulotuen myöntämiskäytäntöjen eroavaisuudet joh-tuivat työntekijöiden saamasta ohjauksesta sekä myöntämisohjeistuksen tulkinnanvaraisuudesta. Etuuskäsittelijöillä oli vahva käsitys hakemuksista, joiden käsittelyssä oli eroja. Vuokravelkojen ja tuloylijäämän siirrot olivat yleisimmät tilanteet, joissa työntekijät käyttivät harkintaa eri tavoilla.
Hyvinkäällä etuuskäsittelijät kaipasivat lisää ohjausta ja koulutusta uusien toimeentulo-tuen myöntämisohjeiden astuessa voimaan. Koulutus tulisi rakentaa etuuskäsittelijöiden omien koulutustarpeiden pohjalta, jolloin etuuskäsittelijät voisivat itse nostaa esille epä-selviä tilanteita, joihin kokevat tarvitsevansa tarkempaa ohjeistusta.
Asiasanat: toimeentulotuki, hakemukset, käsittely, aikuissosiaalityö