Tutkimus henkisen ja hengellisen turvallisuuden toteutumisesta seurakunnissa

Abstract

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tarkastella, kuinka nuorten kokema turvallisuus toteutuu seurakuntien järjestämissä nuorten tapahtumissa eri puolilla Suomea. Turvallisuudella viitataan erityisesti henkiseen turvallisuuteen ja nuorten kokemukseen siitä, että he voivat olla omia itseänsä, tulla hyväksytyksi ja kohdatuksi kunnioittavasti osana yhteisöä.

Tutkimuksemme taustalla on ajankohtainen tarve syventyä nuorten turvallisuuden kokemukseen yhteisöissä, joissa yhdistyvät sosiaalinen, hengellinen ja kasvatuksellinen ulottuvuus. Tavoitteenamme on ymmärtää, miten nuorisotyöntekijät voivat toiminnallaan edistää henkistä ja hengellistä turvallisuutta, ja millaisia käytännön toimenpiteitä seurakunnissa on jo kehitetty.

Laadullinen tutkimuksemme pohjautuu nuorisotyöntekijöiden kokemuksiin ja näkemyksiin, jonka avulla kartoitimme, millaisena nuorten turvallisuus heidän työssään näyttäytyy, mitä haasteita siihen liittyy ja millaisia keinoja sen edistämiseksi on jo otettu käyttöön. Tutkimukseemme liittyvä kysely toteutettiin kolmen eri hiippakunnan alueen seurakunnissa työskenteleville nuorisotyöntekijöille. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkasteltiin henkistä ja hengellistä turvallisuutta uhkaavia tekijöitä, kuten ulossulkemista, arvottamista ja hengellistä painostusta, mutta myös turvallisuutta edistäviä tekijöitä, kuten avointa vuorovaikutusta, moninaisuuden hyväksyntää, turvallisia aikuisia sekä selkeitä rakenteita ja pelisääntöjä.

Tulosten perusteella seurakunnat eri hiippakunnissa ottavat henkisen ja hengellisen turvallisuuden vakavasti, ja epäasiallisiin tilanteisiin puututaan esimerkillisesti. Turvallisuutta tuetaan koulutuksilla, viestinnällä ja uusilla toimintatavoilla, mutta tarvetta lisäkoulutukselle ja ymmärryksen syventämiselle on edelleen. Nuorten kohtaamisessa korostuvat avoimuus, kuunteleminen ja turvallisen aikuisen rooli. Turvallisen tilan periaatteet ovat laajasti käytössä, mutta joissakin vastauksissa ilmenee epäselvyyksiä, erityisesti häirintäyhdyshenkilön roolista, mikä voi heikentää nuorten kokemaa turvallisuutta.

The purpose of our thesis was to examine how young people’s experience of safety is supported at youth events organized by parishes across Finland. Safety refers in particular to emotional safety and the youth’s experience of being able to be themselves, to feel accepted, and to be treated with respect as part of the community.

Our research is based on the current need to delve into how young people experience safety in communities that combine social, spiritual and educational dimensions. Our focus is to understand how youth workers can promote emotional and spiritual safety through their actions, and what practical measures parishes have already developed in this regard.

Our qualitative research is based on the experiences and perspectives of youth workers. Through it, we mapped how youth safety is perceived in their work, what challenges are involved, and what methods have already been adopted to enhance safety. The survey connected to our study was carried out among youth workers in parishes from three different dioceses. The theoretical framework examined factors that threaten emotional and spiritual safety, such as exclusion, judgment and spiritual coercion, as well as factors that promote safety, such as open communication, acceptance of diversity, the presence of safe adults and clear structures and guidelines.

Based on the results, parishes in the different dioceses take emotional and spiritual safety seriously, and inappropriate situations are addressed in an exemplary manner. Safety is supported through training, communication and new practices, but there remains a need for additional training, and the role of a safe adult is emphasized. The principles of safe spaces are widely implemented, but some responses revealed uncertainties, particularly regarding the role of harassment contact person, which can weaken young people’s sense of safety.